Hyvää mieltä ja hyräilyä

Hyvänmielen kynttilöitä. Näin soman puketin sain ystäviltä tuomisina viime viikolla. Minulla onkin kynttilöihin ihan erityinen suhde. Niiden äärelle pysähtelen yhtenään kesken kauppareissujeni. Kotiuduttuaan ne saavat hetken antaa tunnelmaansa suloisilla sävyillään. Näitäkään kaunokaisia en vielä tohdi sytytellä. Jokaiselle on oma aikansa. Vähän niinkuin elämässä itse kullekin. Oma aikansa. Ja paikkansa. Lasten kanssa  olin Tiimarissa jokin aika sitten ja  myyjä hymyili kassalla laskiessani hirmuisen ison kasan kynttilöitä tiskille. Poikasemme kysyi siinä samalla, että äiti, mitä me saamme?! Vastasin, että saatte nauttia isin ja äidin kanssa kauniista kynttilätunnelmasta:) Myyjän hymy syveni. Hänestä vastauksessani oli hyväämieltä ja hymynnostattavaa tunnelmaa:) Lapsista on jännää sytytellä illan tummetessa tuli lukuisiin lyhtyihin. Saavat olla tunnelmantekemisessä oikeasti apuna.

Päivissäni on ollut pehmeyttä ja hyvänmielenhyrinää. Tyttösemme on laulellut Sinapinsiemenlaulua ihan laulamasta päästyään. Eilen illalla sain viestin hänen kuoro-ohjaajaltaan, että  tuo pieni ihana pääsee perhekirkon esityksessä laulamaan yhden säkeistön soolon. Hiippailin tyttösen jo uinuessa levollista yöuntaan hänen huoneeseensa. Laitoin viestilappusen sängyn vierelle. Siihen olin kirjoittanut tuon iloviestin. Tänä aamuna hyräili tyytyväinen ja onnellinen tyttönen tyytyväisenä äidin viestiä sohvan sylissä lukiessaan. Olin minäkin yhtä aikaa onnellinen ja ylpeä. Tyytyväinen. Tyytyväisyys kun kietoo kätensä syksyn kylmettämille harteille, läikähtää  sisimmässä yhtä lailla lämpö ja yltäkylläisyys. Kun on vain niin hyvä olla. Sitä heittäytyy tyytyväisenä hyvän käsivarsille lepäämään. Ja kiittämään.
 

 Kun hyvä helmeilee ympärillä. Kun hymyyn on hyvä syy. Kun ystävänä hyvänä viipyy vierellä ymmärrys ja hyvyys. Silloin voin hyvillä mielin huokaista: tässä ja nyt. Siihen tyydyn. Se riittää. Siinä pysyy sisimpäni syvyys. Syksyyni on syttynyt suuri määrä kiitoksen kynttilöitä.