Hiljalleen...................

Hiljalleen.....Pitää keräillä tyhjenneet ruukkuset talvisäilöön. Malttaa jättää jäähyväiset puutarhatuoleille ja kuiskata niille, miten hyvältä tuntuvat kesän muistot. Poimia viimeiset myöhäiset omenat oksiltaan ja luvata tyttöselle leipomistuokio. Omenapiirakkaa. Siistiä leikkimökki ja vilkuttaa sinne talveksi jääville asukeille iloiset huiskutukset. Kääntää loputkin kasvimaasta ja suostua ostamaan salaatti marketista. Hiljalleen....

Hiljalleen.....Hiippaili jostain luokseni tuttu vanha polvikipu. En odotellut visiitille, vaan tähän vierelle se asettui ja otti paikkansa. Lupaa kysymättä vieraakseni kipaisi. Kestitsen sitä tovin, vaan sitten häädän matkoihinsa. Kylmäpussia ja Buranaa sille tarjoilin. Mukisematta murkinoi ja mutisi omiaan.

Hiljalleen.....On Riihipirtin pihamaalla huiskittu haravilla. On tanssitettu ja viiletetty valssista sambaan. ISolla porukalla ja väliin pienemmällä. Kukin taidoillaan ja voimavaroillaan. Yhdessä. JA enää tammivanhus pitelee piukasti otteessaan lehtiään. Ei malta luopua. Omppupuusta nuori herra eilennä kiipesi ravistelemaan viimeiset maahan leijailevaiset. Kauneimmat keräsimme talteen kirjan väliin kuivumaan. Salaisuus. Siksi vaikenen lehtien määränpäästä:)

Hiljalleen..............Huokaisen. Sain tähän aamuun hyviä uutisia. Ystäväni kaikkein pikkuisin pääsee sairaalasta kotiin. Minun pikkuiseni, tuo ekaluokkaa askeltava laululintunen, on iltaisin muistanut. Koko lapsenuskollaan hymysuin pyytänyt. Ja luottanut. Joka ilta olen liikuttunut. Ja kiittänyt. Huomenna pääsemme tuota pienenpientä katsomaan.

Otetaan käyttöön

varastoon viety lämpö.

Miksi säilöä

pahan päivän varalle,

kun voi tuhlata tänään?

(Anna- MAri KAskinen)