Hetkiä, joista haluan pitää kiinni.......

Lumi antoi hunnun valkean joulullemme.

Tunsin pyhän rauhan, joka laskeutui iloksemme, suojaksemme.

 

Aamusella Riihipirtin väelle maittoi joulupuuro 

kotavalkean soittaessa omaa säveltään.

Tuijottaessa tulta, suljin hetkeksi silmäni ja matkasin ajassa kauas taaksepäin....

Avaan silmät ja hymyilen. LApset poskin punasin lusikoivat keskittyneesti puuroaan.

Kuka saa mantelin? Mitä toiveita sen turvin matkaan laitetaan...

Näistä hetkistä kun saisi pidetyksi kiinni.

Tässä hetkessä on niin sanomattoman hyvä olla.

Kiitän.

Joulurauha kuunneltiin tänä vuonna kotisohvalta.

Sen jälkeen matkasimme hautausmaalle laittamaan kynttilät.

Nuorimmainen neitonen teki haudalle lumienkelin.

Silmät tuikkien kuin kertoen jotain, mitä en itse osaa sanoiksi pukea.

Tunne sydämessäni siitä, että lapsenuskossaan hän on turvassa.

Taas uusi hetki, josta irrotan käteni hitaasti.

Koti on pukeutunut juhlaan. Se odottelee meitä palaavaksi.

Hautausmaakäynniltä askeleemme kulkivat kirkkoon.

Kirkko oli täynnä väkeä. Joulurukouksesta talletan papin sanat tiukasti itseeni. MAria kantoi lasta kohdussaan. Minä saan kantaa Häntä sydämessäni, nyt, aina, ikuisesti. Sinäkin! Ja sinä! Jokainen!

Tästä hetkestä en haluaisi luopua....

Kyynel kierähtää poskelleni. Olen niin kosketettu. Tässä hetkessä rakkaani vierelläni.

Kaikki on valmista yhteiselle illallemme.

Monta ihanaa hetkeä. Muistettaviksi, talletettaviksi, iloittaviksi. Lapset lukivat evankeliumin tekstin ennen jouluruokaa. Saunapuhtoisina. Suloisina. Kukin vuorollaan.

 

 

Jouluaatto.

Täynnä tärkeitä hetkiä, ainutlaatuisia.

LAulua, jännitystä, riemua.

Liikutusta, rakkautta, iloa.

Supatusta, rapinaa, naurua.

KIITOSTA ylitse kaiken.