keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

USKON päivänäkin uskon

Talvi väistyy hiljalleen. Auringon lämpö kutittaa puiden runkoja. Sen heleä kosketus houkuttelee uutta esiin. Levossa uinunut herää pian vihreään aamuun. Hiirenkorvien leikki saa alkaa. Luoja maalaa väreillään aavaa valkeaa. Se kaikki tapahtuu. Taas. Näin uskon. VAikken vielä näe.
 Heb.11:1-3 " Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin, että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä."
 Tänään allakan mukaan on Uskon päivä. Minulle uskon päivä on joka päivä.
Hiljalleen se vahvistui. Otti sijan minussa ja antoi vahvuuden ja voiman heikkouteni keskelle. Lujittui luottamukseksi sisälleni. Avasin salvat ja annoin luvan tulla. Sydämeni eteisestä astui sisimpään. Sen varaan saan jättää kaiken. Se kulkee askeleissani. Ei se vuoria maisemastani siirrä, mutta vaikeuksieni vuoret se nostaa hartioitani painamasta. Huolieni tuntureilta pyyhkii liian lumen tuulten mukaan. Ei se rakennu ihmeiden koreasta loistosta. Se kantaa päivien pienistä ihmeistä uusiin. Tukenani, suojanani.
Sinä kannat minua. Täytät tyhjyyttäni toivolla ja luottamuksella. Olet läsnä , vaikka minun otteeni sinusta hiljalleen hiipuisi. Pidät kiinni ja kuljetat väsyneen määränpäähän. Et sinä uuvu, kun minun voimani ehtyy. Et sinä tuskastu, kun minun kärsivällisyyteni ylittyy. Et sinä luovuta, kun minä jo pyyhin kyyneleissä ikävääni. Sinun voimasi on punottuna heikkouteeni.  Otteessasi ei mikään paina liikaa. Tyttönen oli puhellut koulutaksissa vieressä istuneen pojan kanssa siitä, kuka on vahvin. Tiedäthän sen ajatuksen, meidän isä on vahvempi kuin teidän isä. Poika oli nauranut lopuksi:mutta Jumalalla on kaikkein suurimmat lihakset:) Viisaita pieniä. Luottavat, että Isä jaksaa. Ja jaksaahan tuo. KAntaa.
Pian vaihtuvat talvipalttoot keveämpiin. Ulkosalla lämpö alkaa kietoa syliinsä. Aamuviileyden ote hellittää ja saa unohtamaan ylle kietaistun villaisen. VAsta illan hämärässä sitä kenties kaipaa koskettamaan hartioitaan. Kuin takin, ripustan iloni ja kiitokseni sinun eteesi. Kunpa muistaisin sen myös hyvyyden ympäröidessä. KUnpa se ei antaisi odottaa, että vaikeus kulkee vilunväreinä lävitseni. KAikki se on kuitenkin siinä, vierellä, kaiken aikaa. VAikka unohtuneena, kiireeseen kadonneena.
Läheisyytesi lämmössä lepään. Olet siinä, vaikka liekkini hiipuisi. Tänään olen täynnä kosketuksestasi. Tunnen kipuni voimanani. Koskee, itken vielä. Mutta uskon liekkini ei sammu. Tänään koroitan nimeäsi. Tänään tahdon löytää enemmän. Siipiesi suojassa on turvapaikkani. Eilen ajelin illan lumituiskussa kuulemaan naista, jonka läsnäolo täytti tilan viimeistä tuolia myöten. Nekin, joitka vasta etsivät, saivat löytää. Lempeiden sanojen ja lujan uskon edessä minäkin itkin. JA uskoni liekki sai palaa. Rukous on puhetta kanssasi. Tänään minulla on paljon puhuttavaa. Tänäänkin.
 
MEidän ei tarvitse antaa lahjoja. ME saamme ojentautua niitä kohti. USkon päivänä. Joka päivä.

7 kommenttia:

  1. Kauniisti taas kirjoitat.
    On ihanaa, kun on usko. Usko antaa sydämeen rauhan.

    Kävelin tänään Niilon kanssa, Tuorlan pelloilla. Hanki kantoi, auriko paistoi ja oli hiljaista.
    Siellä sydämeni taas täyttyi kiitollisuudesta.
    Kiitollisuudesta mitä olen saanut.
    Ei maallisesta, vaan rauhasta ja uskosta. Perheestä.

    Aurinkoista loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. ihania sanoja, kosketuksen hipaisuja, kiitos niistä...

    Ihana huomata itsessään se hiljainen, vähittäinen kirkastus, ymmärryksen kasvu ja luottamuksen uskallus heittäytyä ja antaa kaikki Hänelle..
    Sinulta saa aina suloista vahvistusta..

    Toivon sinulle terveyttä, tuskasi ja kipusi hellittämistä, mitä se sit onkaan..

    jännä, kuinka lähellä sinua kävinkään..
    Ja ajattelin sinua vahvasti ♥

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanasta kirjoituksesta.
    Usko ja luottamus Jumalaan on tärkeää.
    Osaat kirjoitta kaiken niin kauniisti.

    ihania aurinkoisia päiviä sinulle !

    VastaaPoista
  4. Irmastiina,
    eilen puntaroin:jos edessäni olisi kaksi koria. Toisessa minä ilman huoliani, pelkojani, sairauksiani, kipujani...mutta myös ilman uskoani. Toisessa minä näiden elämäni repussa painavien kaikkien kanssa ja uskoni. Kummanko ottaisin loppuelämäni evääksi?! HEtkeäkään en epäilisi. :) Juuri nyt on kova huoli terveydestäni, mutta luottaen taitan matkaani eteenpäin.

    HAnne,
    kiitos sinulle, että käyt täällä "hipaistavana":)
    Jännää tosiaan, että olit käymässä niin lähellä....kenties joskus kohtaamme tietämättämme...Voi hyvin!

    Sylvi,
    sanasi toivat auringonpaisteen tähän hetkeen:) Kiitos. VAloa ja lämpöä luoksesi!

    VastaaPoista
  5. Ihania keväisiä kuvia<3
    Kyllä se kevät tulee mukavasti keikkuen. Ihanaa!<3
    Usko on se tärkein asia.
    Kunpa aina olisikin kiitosmieli Isälle. Hän on antanut niin paljon.
    Kaiken mitä tarvitsen ja vielä paljon enemmän.
    Siunausta<3

    VastaaPoista
  6. Rukoilen puolestasi, että huolesi terveydestäsi oisoittautuisi turhaksi.

    VastaaPoista
  7. Kaunis postaus jälleen,koskettavaa ja herkkää,ihania kuvia..Kyllä on nähtävissä jo keväistä:)
    Iloista kevättä sinulle

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥