perjantai 1. huhtikuuta 2011

Huhtikuuhun

 
 Eilisen aamun hauraassa kauneudessa huokailin hiljaa. Vein koululaisemme opinahjoihinsa ja palasin pihapiirin ihmeiden äärelle. Kuljin hiljaisia askeleita maiseman lumossa. Poimin pieniä kosketuksia ympäröivästä. Kuuntelin aamun äänettömyyttä, joka hiljalleen heräsi unestaan. Kuin viimeiset talven harsot yltään riisuen, luonto asettui eteeni. Olin sitä hyvin lähellä. Tuossa hetkessäni haikeus istahti vierelle. Ensi keväänä suljen salaa silmäni aamukiireessä ja palaan tähän muistoon. Nyt nautin siitä kaikellani kiittäen. Läsnä ollen.
 
 Kuura neulasissa ja silmuissa odotti auringon kosketusta. Sulaakseen uuteen päivään, joka päätti kuunkierron. Hiljaisuus puhui itsensä runoksi minulle. Puki hymyn kasvoilleni. Kuin olisin elänyt  luonnon suunnitelmaa todeksi palana sitä. Pehmeys piirtyi  suureksi lämpimäksi syliksi, jonka kutsuun oli turvallista vastata. Viipyä huolet hetkeksi pois minusta. Sitten väistyi harmaa esirippu ja valo alkoi kulkunsa luo. Utu siirtyi syrjään valon tieltä. Hopea pakkaskuura suli ja osa huoliani sen mukana. Auringon voimakkaassa otteessa paistoi lohtu. Puiden oksilla kirkkaat kosteat timantit.
 
 Taivaan aavassa  alkoi valon leikki. Sininen asettui kanneksi ylle. Kaiken keskeltä auringon kasvava voima kutsui luontoa avaamaan itseään kohti huhtikuuta .Tätä päivää. Sormia palelsi ja värähdin hereille. Olin saanut astua sisään luonnon suureen näytelmään. Levähdin helmenharmaudessa esittäen itsenikokoista osaa. Vain ollen ja kokien. Imien ja ammentaen. Tallentaen kaiken pienintä piirtoa myöten herkkyydeksi sisimpääni. Siellä se nyt lepää palana, osana minua.

Uudessa kirjassaan runoilee Anna-Mari Kaskinen luonnon vivahteista, äänistä, kosketuksista. Eräässä pukee sanoiksi minun talvituntojani: "Rakas pihakoivu, salaisuuden puu, oksiesi alla ihme avautuu..." Pihapiirin koivujen oksistot ovat viihtyneet juttukavereinani. Silmieni alla katseessani ovat jakaneet Luojan viisautta ymmärrykseksi sydämelleni. JA pian vihreät hiirenkorvat maanittelevat minusta naurua raikumaan, hyvää oloa hyrisemään ja kevättä tervehtimään! Huhtikuu saapui kuljettamaan meitä kohti enenevää valoa. Se vie meitä vihreyteen, uuteen kukoistukseen, jossa harmaus hiipuu ja värit ottavat sijansa.
Pian.
Kuulen laulusi.
Lennätä minut kepeään.
Huolista luopumaan.
Luottamaan.
Uuteen kesään.

4 kommenttia:

  1. Tekstiäsi on ihana lukea!

    Kirjoitustasi lukiessa mielen täyttää rauha ja onni, kiitollisuus! Kiitollisuus elämästä ja uskosta, josta niin kauniisti edellisessä kirjoituksessasi kirjoitat.
    En osaa pukea sanoiksi, miten paljon tekstisi minulle merkitsee.

    Kiitos ystäväni!

    VastaaPoista
  2. Auta huolista luopumaan.Sitä osaan jo vähän kiitos sinun ♥ .Pidähän itsestäsi huolta hyvin!
    Kaunista hyvän mielen viikonvaihdetta sinulle Tinttarus!

    VastaaPoista
  3. Sanoissasi oli hyvä viivähtää, jälleen kerran. Kiitos!
    Voi hyvin ystäväinen♥

    VastaaPoista
  4. Kiitokset ihanasta tekstistä ja kuvista. Luonto on niin kaunis ja siinä on hyvä hiljentyä....mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥