torstai 11. maaliskuuta 2010

Kotapalasia

Vatsapöpön serkku, neiti nuhapöpö saapui meille. En ilahtunut sen saapumisesta, en. Kaivoin kuitenkin auliisti porejuomajauheet, nenäliinat ja buranat esiin. Ja katoin sille pöydän.  Silmät vuotavat, nenä suorastaan juoksee ja pää tuntuu kuin sen sisään olisi kipattu lasti vanhaa kaurapuuroa. Tekee mieli kiukutella, mutta ei voi kuin niiskutella. Väsymys kaatoi sängynpohjaan. Taitaa olla Riihipirtin emännältä vieras nimeltä vastustuskyky vallan kateissa. Saapuvaisia vain nuo keljumman sortin visiteeraajat. Millähän niistä selviytyisi eroon ilman, että niidenkään mieltä pahoittaisi. Kaikkia meitä tarvitaan....niitäkin.
 
Aurinko hellitteli sylissään tätä päivää. Sen kirkkaudessa kylpiessä väkisinkin ajatus hiippailee keväisiin maisemiin. Kodan ympäristössä odotan jokakeväistä valkovuokkomerta.
  
Tämä kota. Se on minulle oikea rauhan tyyssija. Sinne astuessa mieleni asettuu, tasaantuu. Olemme viettäneet siellä monenmonta mukavaa hetkeä. Taannoin joku pyyteli sen sisustuksesta kuvia. Viikonloppuna siellä iltaa viimeksi istuimme. Tunnelmaa sen sisältä ei saa vangituksi kuviin. Hyvä olo, lämpö, maukas ruoka, rakkaat lähellä, jutustelu, tuli monissa lyhdyissä, enkelit, vanhat kattilankannet, puukauhat katossa, lasten tekemät savikellot, monet pienet rakkaat esineet, joilla omat tarinansa kerrottavana.....siinä sen sisus.
  
Muutimme Riihipirtille kohta yhdeksän vuotta sitten. Tonttiin mahtuu puutarhaa, metsää, niittyä, peltoa, kallioita.....yhteensä 2,5 hehtaaria. Kävelimme ensimmäisenä kesänä puuvajan takana olevalla metsäalueella. Seisahduimme ja mieheni sanoi, että tähän sopisi kota. Meille siitä tuli semmoinen pikkuriikkinen unelma. Kunnes sitten seuraavana kesänä kaadoimme puita ja teimme aukean kotaa varten. Kota tilattiin ja pystytettiin ja risukon, mustikkavarpujen ja heinikon läpi alkoi muotoutua polku. Nyt se polku on kuin aina siinä ollut. Polun vierustaa kehystää heinäseipäistä tehtyjen lyhtytolppien jono. Viime kesänä kota sai aukiolleen kaverin, aitan. :)
  
Penkkien alle saa sopimaan paljon puita kotavalkeaa varten.
  
Enkeleitä on täälläkin monta.....
  
VAnhat kapustat kurkkivat hiljaa touhujamme, kuuntelevat vaimeaa hyräilyä, juttutuokioitamme. Nyökyttelevät ja myhäilevät.
  
Huuvan ketjua pitkin kiipeilee pikkuenkeleiden joukko.
  
KAttosiivujen sylissä viihtyvät erikokoiset vanhat kattilankannet.
  
Kodasta ulos astuessa avautuu metsäinen luonto ja kietoo syliinsä. Toisinaan kiipeän korkealle kalliolle ja annan katseeni kiertää. Olen niin kiitollinen.
 
Aitalla on oma tarinansa..............


11 kommenttia:

  1. Tuo ylimmäinen kuva oli ai-van ihana! Se saa sydämeen toivon saapuvasta keväästä. Kiitos tästä auringonpilkahduskuvasta iltahämärän aikaan.

    VastaaPoista
  2. Ihana, teksti! Aivan kun olisin piipahtanut kodassanne, sieluni silmillä näin sen ihanan tunnelman.
    Toivottavasti pääset pian taudista eroon, siunausta ja voimia sinulle!

    VastaaPoista
  3. Olipa ihana kirjoitus, melkeinpä osasin kuvitella itseni sinne kodan penkille :-)) Mukavaa torstaita!

    VastaaPoista
  4. teillä on niin ihana koti, piha, kota, aitta ympäristöineen...
    ihmisen on hyvä siellä hengittää ja asua...
    terveysterveisiä sinne...

    VastaaPoista
  5. Ihania kuvia kodasta!! :)
    Meillä kans grillikota ja siellä on niin kiva istuskella ja jutustella ystävien kans... Siellä jotenkin mielirauhoittuu tulen loimutessa, niinkuin taisit sanoakkin...

    VastaaPoista
  6. No voihan pöpö! Ikävää kun on nuhainen ja vetämätön olo.
    Toivottavasti häipynee jonnekin muualle kiusailemaan tuo tauti.
    Auringonsäteet jo mukavasti lämmittävät.
    On sitten ihana tuo kota.
    Sielä kelpaa viettää ihania hetkiä.
    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Kiitos tunnelmallisesta retkestä kotaanne! On varmasti ihana paikka viettää aikaa. Viethän meidät aittaankin? :)

    VastaaPoista
  8. Ihana kota teillä :). Pikaista paranemista flunssasta!

    VastaaPoista
  9. Niin kaunista niin kota kuin sanasi!:)

    Valkovuokkomeri, voih, tuli voimakas kevään ikävä!!

    Pikaista paranemista ysävälle!!!
    Täällä voidaan jo hyvin, mieheni ja tyttäreni eivät sairastuneet, uskallanko jo näin sanoa....?

    ISO HALI,
    Marge

    VastaaPoista
  10. Vastavierailulla!

    Meillä onpi kota myös, kylläkin erillisellä tontilla viitisen kilometriä kotoota. Siellä on niin ihana istua iltaa ystävien kanssa ja tuijotella tulen liekkiä. Loimutella lohta ja herkutella, ottaa lasillinen viiniä. Nyt ollaan aateltu, että siirrettäisiin kota omaan pihaan, niin tlisi enemmän käytettyä.

    Mukavia keväthetkiä :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos ihanista viesteistänne!
    Auringonkultaamaa maanantaiaamua ihastelen keittiön ikkunasta. Tämä päivä menee "potilaana" kotosalla. Hassua, miten kovasti sitä kaipaa töihinpääsyä.....
    Kaikille piipahtaneille toivottelen terveyttä ja iloisia päiviä tähän viikkoon!!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥