Lastenhuoneen uumenista kuuluu pienenpientä höpötystä. Jos korvansa herkistää tuolla suloiselle jutustelulle, voi kuulla esikouluopen tämänpäiväiset puheet . Neito leikkii eskaria. Oppilaiksi pääsevät niin pehmokoirat, nallet kuin nuketkin. Päivänokosille ne asetellaan kukin omaan koloonsa peiton alle. Rakastan tuota!! Toki tuota pientä tyttöämme! Mutta myös tuota täydellistä antautumista leikin lumoon. Kunpa osaisi itsekin antaa itsestään noin varauksettomasti.
Viime viikolla neito tuli tohkeissaan kertomaan, että nyt haluan oppia kellonajat. Piste. Siis kun tämä neito, joka ensi viikolla täyttää sen koululaisseitsemän vuotta, päättää oppia jonkin asian, alkaa intensiivinen harjoittelu ja katkeamaton opinjanon tyydyttäminen. Nyt saamme jo kuulla iltasella moneen otteeseen väliaikoja:) Kello on 10 yli 7!! Jännää, miten erilaisia lapset ovat. Veljensä on sitä sorttia oppijaa, jotta ellei heti onnistu, niin syrjään koko homma. Piste. JA se on sitten siinä.
"Sallikaa lasten tulla minun tyköni."
Lastenkaltaiseksi tulemisessa on paljon itua!
Tuntea, kokea, touhuta, itkeä, nauraa......luottaa ja rakastaa varauksetta.
Siitä vapaudesta kun siivun osaisi ottaa itselleen jokaiseen päivään elämisenevääksi!
"Rakas Jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä......"
Tuo illan hetki ennen lapsen silmien sulkeutumista on niin täynnä lämpöä! Pienessä valtakunnassa kaikki hyvin!
PAlaatko sinä koskaan muistoissasi lapsuuden leikkien lumoon?
Vaivutan itseni pehmoiseen pumpuliin. Puhallan ilmoille saippuakuplan toisensa perään ja seuraan niiden leijailua kohti taivaita. Tuulen teitä. Silitän nallen nöpökuonoa ja rutistan sen rakkaasti syliini. Suljen silmäni ja annan itseni kaikellani nauttia tutun laulun sävelistä. Riennän paljain varpain pitkin pihatietä. Levitän käteni ja pyörin ympyrää.......Lapsuus on vieläkin tässä. Ihan vieressä supattamassa kaiken suloutensa korvaani.
....."Sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta."
Suloinen tyttö, ihanan elämää täynnä oleva huone neidillä:) Meidänkin lasten iltarukous on ollut tuo sama<3
VastaaPoistaHerttainen pikku enkelinen...
VastaaPoistaIhana huone, ihanine leluineen..
Siellä on hyvä, turvallinen, rauhaisa leikkiä ja heuttäytyä toisiin maailmoihin, aikuisenkin...
Se pikkulapsi meissä ei koskaan katoa...
Ajattelen lapsenkaltaisuudella aikuisuudessa läsnäoloa, matkallaoloa, ei päämäärään kiirehtimistä, hulluttelua ja luovaa leikkiä, uskomista että kaikki onnistuu ja tapahtuu onnellisesti...uskomista ihmeisiin, enkeleihin, pikku keijuihin...
kaunis oli sinun postauksesi, niin hellittävä!!
Ihania kuvia prinsessan valtakunnasta :) Lapsista saatais kyllä me aikuiset ottaa oppia monessa asiassa!
VastaaPoistaIhana postaus!
VastaaPoistaOi miten söpö tyttö ja hänellä kaunis huone kivoine leluineen.
VastaaPoistaMuistelen monesti leikkejä joita itse leikin ja paikkoja missä oltiin , kiipeiltiin.
Sama iltarukous on ollut meilläkin.
Mulle tuli ihan tippa silmäkulmaan tätä lukiessa.. miten kaunis pieni Prinsessa teillä, todellinen kaunotar. Ihana huone hänellä, kauniit sävyt ja suloisia pieniä aarteita täynnä!
VastaaPoistaTyttäresi huone on ihastuttava! Ja hänen leikkinsä niin suloisia. Oma, vasta nelivuotias tyttäreni, leikkii usein koulua ja toivoo kovasti pääsevänsä kouluun. Minä taas haluaisin pysäyttää ajan juuri nyt ja nauttia siitä, että lapseni on vielä kuitenkin aika pieni - kuten on eskarilainenkin :)
VastaaPoistaJa toki, tuulahduksia omasta lapsuudesta kannan aina mukanani. Joku pieni asia tuo mieleen aavistuksen omasta lapsuudesta, ja tuttu, turvallinen tunne valtaa mielen.
Mukavaa loppuviikkoa!
Kiitos ihanasta ja lämpöisestä tekstistäsi <3
VastaaPoistaKukun täällä koneella vielä yömyöhään - sain juuri oman blogipäivitykseni valmiiksi ja päätin käydä kurkkailemassa mitä ystävillä on ollut tänään sydämellä. Yllätyin, kun niin samanlaisia asioita olimme mietiskelleet : )
Lapsuus on ihanaa aikaa!
Ja totisesti, lastenkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Ihana neidin huone!! :)
VastaaPoistaJa mulla onkin ollut pienenä ihan samanlaiset nukenvaunut mökillä, kun teidän neidillä.... .)
Hyvä kuvaus kaikista niistä tunteista, joita lapsen leikin seuraaminen tuo tullessaan. Ihania yksityiskohtia tytön huoneessa ja ihana tyttö.
VastaaPoistaLapsellisia ei toivottavasti olla, mutta lapsenkaltaisuus ja leikkisyys... toivottavasti niitä emme koskaan kadottaisi :)
VastaaPoistaSuloinen huone.
Voi, niin se on; lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta, miten ihanaa, ei tarvitse yrittää olla jotain, voi vain roikkua Iskän kädessä, levollisena ja nauttia huolettomuudesta!
VastaaPoistaVoi, kuinka oli tekstisi suloinen ja täynnä lämpöä, kiitos tästä!!!
VastaaPoistaIhana, suloinen tyttö!!:)
Sinua lämpimästi rutistaen, Marge
Suloinen on tyttö ja sen mukainen myös huone!
VastaaPoistaKoirista; meilläkin on viocase käytössä, mutta olen kuullut että jotkut syöttävät possun haimaa... minä olen vähän laiska sitä touhua harrastamaan, viocase on ollut kyllä niin helppoa ja tehokasta. Nuo haimavaivat taitavat olla scheeffereiden ja collien rotuvaivoja. Meillä oli toisellakin colliella sama vaiva, ja se kuolikin nuorena.
Ihana neitonen siellä! Meillä nuorin neiti on jo viidennellä luokalla, ja vielä vaan leikkii nukeilla, bratzeilla yms. Nyt vaan leikitään muotiesityksiä, selviytyjiä yms. mitä vaikutteita nyt telkkarista saakaan. Ja pikkuveljelle opettaa koulun saloja, puheopetustakin on käyty:)
VastaaPoistaIhana postaus!! Suurta iloa, hilpeyttä ja onnen tunnetta on minulle kotiäitivuosinani juuri lasten leikkien kuuntelu tuottanut. Suuria viisauksiakin niissä monesti on piillyt ja se täydellinen antaumus, millä lapset leikkiin uppoutuvat :)
VastaaPoistaMukavaa sunnuntaipäivää!!
Heipsansaa! Oi mikä neitonen ja mitä leikin riemua! Minä muistelen usein lapsuuden leikkejä ja niitä satumaisia hetkiä omien leikkitavaroiden kanssa. Juuri yhtenä päivänä muistin, kuinka äiti ja isä rakensivat minulle sellaisen prinsessakatoksen sängyn yläpuolelle. Katoksen suojissa oli sitten ihanaa leikiskellä.
VastaaPoistaMeillä on muuten tuo ihan sama iltarukous.
Minä olen täällä ihan sohvaperunana ollut koko päivän. Meillä on ollut rakkaita ystäviä ja sukulaisia eri kokoonpanoilla melkein pari viikkoa yökylässä ja eilispäiväksi järkkäsin vielä miehelle pienet synttärikemut. Nyt on vieraat menneet ja juhlat juhlittu. Hyvä mieli jäi mutta myös pikkuruinen väsy on yrittänyt tähän vierelleni pyrkiä. Väsynkarkottimeksi otin juuri kindermunan ja teetä...
Minä täällä vielä...
VastaaPoistaJätin pienen yllätyksen sinulle tuonne sankoni pohjalle.