maanantai 15. maaliskuuta 2010

Muutama harmaa ajatus...

Aurinko heittää säteitään läpi ikkunan. Seuraan niiden leikkiä ja nyt jo hymyilen. Lapsena oli jännää leikkiä astumalla auringonvalon eteen ja tekemällä hauskoja asentoja. Varjokuvat pystyivät mihin tahansa, roikkuivat kiinni ja pysyivät. Tahtoisin olla niin kuin ne!! Taipua vaan en taittua.
Olemiseni sietämättömyydessä olen viime päivät ollut kuin ruostunut ruuvi. JAtkuva pöpöjen vierailu luonani on taannuttanut aikuisuuden ja jallittanut pienen uhmaikäisen itsestäni esiin. Tietäähän sen sitten!! Kun on yhtä kiukkua ja eipäjuupaa niin ei sitä siedä itsekään. Kun ei huvita. Kun ei viitsi. Kun ei jaksa. Kun ei tahdo. Kun ei niin ei. Minkäs teet?! Pieni sinnikäs aikuisuuden siemen kehoittaa istahtamaan, henkäisemään syvään, sulkemaan silmät ja sitten näkemään taas. VALO!! Siinä on uskomaton voima. Sen tuoma piristys paikkaa väsyn ja kiukun. Osittain. Olo asettuu. Muutaman palan Marabouta se kyllä myös vaati.:)
Oloa ryvettää enää tietoisuus pinosta tekemättä jääneitä seikkoja. Kummasti sitä luulee olevansa korvaamaton. Niin monta kivaa juttua jäi tänäänkin tekemättä. Ehkä se oli tarkoitettu näin. Olen vaelluttanut tuhansia ajatuksenpätkiä pääni läpi ihmetellessäni valonsäteiden kuurupiiloa. Iloinnutkin. Ihmisellä on hurja tarve asettaa asioita uomiinsa. Kun sitten tyrsky heittää palaset vieraille paikoille, menee systeemi sekaisin. Pino horjuu, huojuu....vaan omaani en päästänyt kaatumaan. Kuin nuo sinnikkäästi kantajassaan kiinni roikkuvat varjokuvat, uskolliset seuralaiset, valon voimalla, rauhoitan mieleni. Hyräilenkin jo. Huomenna on taas uusi päivä ja uudet ajatukset.

9 kommenttia:

  1. Tulin vastavierailulle :) Ihania kuvia! Meillä lapseni (2 ja 4 v.) ihmettelevät valon ja varjon leikkiä. Harmaita ajatuksiakin tarvitaan - ja Maraboutakin!

    VastaaPoista
  2. Kuullostaa niin mukavalta kun jo hyräiletkin...silloin kehosi väreily kohoaa ja selkääsi kasvaa siivet ja taas lennät valon kanssa kilpaa ja varjojen kanssa kuurupiiloa..
    Valo täyttää meidät ja ravitsee ja ravistelee harmaudet pihalle..

    VastaaPoista
  3. Voimahali ja kaksi palaa suklaata Sinulle.Kyllä se siitä lähtee.
    Kaisa ystäväsi

    VastaaPoista
  4. Pian on kevät, istut siellä ihanassa pihassa ja katselet lintuja, huokaat syvään ja saat uutta voimaa..aurinko tanssii ja antaa lämpöä joka sulattaa kaiken.


    Halit!

    VastaaPoista
  5. Lukukierroksella. Maraboun voimalla :D

    Flunssaa meilläkin on isoimmalla ja pienimmääl neidillä, varsan jalat valuun kupuksella nopeasti vaan.

    Ihania keväisiä postuksia, niitä ja tätä harmaatakin lukiessa ja kuvia katsellessa sinun hyväntuulisuutesi ja kiitollisuutesi tartuu :) Ihanat GOD kirjaimet

    VastaaPoista
  6. Harmaiden pilvien takaa tulee aina esiin aurinko, ennemmin tai myöhemmin :). Aurinkoista viikon jatkoa sinulle toivottan :).

    Niin, ja se suklaakin on piristävä juttu :D

    VastaaPoista
  7. Sateen jälkeen paistaa aina aurinko! Näin joudun usein itsekin ajattelemaan, ehkä kaikella on kuitenkin tarkoituksensa:)

    VastaaPoista
  8. toivon että taudit pian hellittävät..itsekään en ole kunnossa,mutta ajatuksistasi saan aina voimaa .kyllä se vielä kääntyy iloksi

    VastaaPoista
  9. Lumiomenalle tervetulotoivotus, kiva kun tulit lukijaksi! Niinhän se elämässä on, että pitää olla sekä valoa että varjoa!

    HAnne,
    vielä kovasti odottelen niitä siipiä selkääni...Valolla on kyllä hurja voima. Ravistelee hetkessä harmauden syrjään. Tänään vielä odottelen, josko se kurkistaisi varjon takaa ja veisi mennessään....sisukkaasti nipistää tautipahanen kimpussani.

    Kaisalle kiitos halista, lähetän täältä takaisin toisen lämpöisen! Suklaata on mennyt luvattoman paljon...no, kunhan tervehdyn niin pistelen kuntosalilla kyytiä suklaavarastoille:)

    Mimmuli, KIITOS!! Ihania parantavia kauniita sanoja!!

    Maakaa kiittelen piipahduksesta. Kiva kun kierroksellasi käväisit täälläkin! Kevään helmasta ei tänään saa kiinni, sillä suuria untuvaisia lumihiutaleita leijailee alas taivaalta:)

    Johanna, kiitos visiitistä. Niin se on . Sateen jälkeen paistaa aurinko.HArmaat pilvet joutuvat väistymään ennemmin tai myöhemmin. Onkohan miesten elämässä ollenkaan tällaista paisteen ja harmaan vuoristorataa??

    Keijukaista kiitän sanoistaan. Niin se on.
    Ja tuo vaihtelu tekee elämästä rikkaampaa. Harmaana hetkenä sitä ei vaan aina jaksa muistaa.

    Satulle voimia ja jaksamista. Kevät parantaa...kunhan se jo saapuisi!!

    Kaikille teille ihanille KIITOKSENkippuroita ja ILONpisaroita päiväänne!!!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥