sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Tämä päivä

 Tähän aamuun minut herätti eilinen päänsärky. Liika miettiminen , asioiden puiminen ja pähkäily olivat muovautuneet kivuksi ohimoille. Kuuntelin aamuääniä, joihin sekoittui kahvintuoksu. RAkas ja karvaturri lähtivät aamun hankikantoon  ja viilettivät valkealla aavalla kilvan auringonnousun kanssa. Pikkuisin puki ylleen hiihtoasua ja vaihtoi paikkaa hännänheiluttajamme kanssa. Ylväs riemu 10 jaksetusta kilometristä latulenkillä loisti kasvoilla koko sunnuntain. Isompi neito taittoi latua kaverin kanssa ja hipsivät sitten omille poluilleen. Pikkumies huudahti heippasensa ja matkasi toiseen kaupunkiin kaukaloon. Minä sitten? Huokaisin reippaille ja kuulostelin kehoani. Kuin kuiskattuna lupauksena sydämen sykkeessä soi kutsu aurinkopolulle. Lähdin kävelemään ja lauleskelin askelten tahdissa. Päänsärky jäi pajunkissapensaan oksanhaaraan:)

 Kevätauringon lämpimässä kosketuksessa lumipeite itkee onnenkyyneleitä. Terassilautojen laulussa soi kesäkattausten odotus. Ne narahtavat jalan alla ja nauravat räystäältä tipahteleville pisaroille. KOhotin tänään kasvot niille ja annoin kevätkyyneleen sulaa poskelleni. Kuin väistyvä surumielisyys oli lumipeitteen lähtö. Hiljalleen ja kaihoisasti kuulostellen. Pian saan kattaa ruusukupposet kevätterassille! Uuteen aamuun!
 
 Kun siirtää katseen lumen ulottumattomiin, tuntuu kesä olevan lähempänä. Juurihan se siinä vasta viipyi vierellä. TUntuu kuin aika olisi kiiruhtanut tänä vuonna nopeammin. Pian jo ollaan pääsiäisen ilossa! Olen yrittänyt toppuutella työajatuksiani vielä. Kummasti ne ovat löytäneet reittiä luokseni. Suljen niiltä vielä aistini sinnikkäästi. Annan luvan ilolleni pulputa hetkistä tässä vapaassa.
 
 Seisahduin napsimaan kissoja kotiintuomisiksi. Niiden pehmeydessä on joka vuosi sama viehätys. Tässä päivässä lepäsi hyvä. AUringon houkuttelemina kirkkaat pikkutimantit säihkyivät hangen valkealla pinnalla. Etäämpänä lintujen laulu leikki taivaansinessä. Jokaisessa astutussa askeleessani pieni kiitos. KOtatulen loimussa tainnutettu nälkä. KEvääntulossa oli tänään erityistä lupausta. Asettelin kissat maljakkoon. Suussa suli rakkaan paistama banaanileipä. Ulkosalla lumi hyvästelee hiljalleen. Pikkumies koki pettymystä hävitystä pelistä. Neito kokee olevansa ainut, jota rakkaudella rajoitetaan. Elämä kulkee eteenpäin.
Ystävän kanssa perjantaina kannettu kuorma keveni. Rastaan laulussa soi suuruus. Kukkien kuiskaus sulavan lumipeitteen alla on kuin kutsu kevääseen. Suljen kasvoni hiljaiseen hymyyn. Käyn lohduttamassa. Kertomassa, miten välitän. Unen tullessa luo kuiskaan oman kiitokseni.

11 kommenttia:

  1. Tämä päivä on todella ollut täynnä kiitollisuutta kaiken antajalle. Ja kuin kaiken kruununa upea Luojan kuu muistuttaa meille Isän herruudesta melskeisen maailman yllä.
    Siunausta Sinun alkavaan viikkoon,

    VastaaPoista
  2. Ihailen salaa, kun kaikki teidän perheen ihmiset ja eläimet ovat niin liikunnallisia..
    hiihtävä hankia hiljaa ja kovaa...

    Aurinkoinen, kevään kutsu oli tässä päivässä..
    se herätteli hinkua kevääseen ja kesään..

    Kiitos kirjoituksestasi,
    kauniista kuvistasi..
    minä myös hiljenen Hänen puoleensa ennenkuin nukahdan..

    VastaaPoista
  3. Nyt onkin ollut mukava mennä viipottaa kun on hankikanto. Yleensä menomatka on helpomipi mutta paluumatkalla jo alkaa väsymys painaa, itse hiihtelin järvenjäällä sunnuntaina, ja liian lämpöiseksi oli vetänyt ilman, joten suksenpohjat olivat aivan täynnä lunta, joten hiihto ei juurikaan ollut nautittavaa, mutta ilma oli aurinkoinen ja lämmin ja seurana mukava ihminen, joten reissu oli kannattava.

    Ihanaa viikkoa sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  4. Kaunista! Minustakin aika kulkee aina vaan vikkelammin. Ihanaa uutta viikkoa =)

    VastaaPoista
  5. Sirkku,
    kiitos! Eilisessä oli jotain uskomattoman kirkasta kauneutta!

    Hanne,
    juu, aikamoisia menijöitä ollaan koko porukka:) Liikunnasta saa iloa mieli ja keho! Tässä lähellä on upea kympin hiihtolenkki, jota ajetaan kuntoon päivittäin, kaksi latua rinnakkain. Siinä ollaan viiletetty lukuisat kerrat. Matkan varrella eräs suloinen mummo pitää vain hyvää hyvyyttään mehupöytää. Leipoo piparitkin sinne päivittäin. RAitamyssy termospullon päällä ja vieraskirjanen kiinni pöydänjalkaan sidottuna. IHANA ihminen! Olen nimennyt talvienkeliksi:)

    MAria,
    <3 kiitos. Sinullekin.

    VastaaPoista
  6. Tuija,
    aurinko pehmittää uskomattoman nopeasti hankea. Sunnuntaiaamusella rakas läksi anivarhain koiran kanssa ja sai paluumatkallekin vielä ihanan hankikannon. Loput kilometrit menivät tyttösen kanssa latua pitkin. Enää ei montaa kertaa taida päästä. Mutta ihanaa on ottaa vastaan kevättä!VAloa viikkoosi!

    Ida Maria,
    aika rientää silloin kun on hyvä olla hurjan vikkelästi...:)
    Siksipä kai hetkiin tarttuminen onkin niin tuikitärkeää!
    Suloisia hetkiä tartuttaviksi viikkoosi!

    VastaaPoista
  7. Viikonlopun aamut ovat ihania... saa nousta rauhassa, eikä ole kiire minnekkään.
    Eilinen päivä olikin tosi aurikoinen. Me mieheni kanssa joimme jo etuteranssilla, joka on etelään päin, päiväkahvit... ihanaa tämä kevään odotuskin..:)
    Hyvää alkanutta viikkoa sinulle ystäväni!!

    VastaaPoista
  8. Minäkin ihastelin eilistä; aamun sakeaa sumua ja iltapäivän kuumottavaa aurinkoa, kun kävin hiihtämässä 20km. Luonto tekee ihmeellisiä taikoja, kun on oikein väsynyt tai harmistunut. En lakkaa hämmästelemästä sen voimia tuottaa hyvää mieltä pelkällä olemassaolollaan.

    VastaaPoista
  9. Kiitosta. ♥ Siunausta päiviisi! :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos kauniista kuvista ja ihanasti kerrotusta päivän tapahtumisista.
    Siunausta elämäänne!
    Hyvää yötä Jeesus myötä!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥