Seitsemän seikkaa

Muistinhan toki, että tuo kiitollisuudella ja ilolla vastaanottamani mustavalkea blogitunnustus toi tullessaan haasteen. Plakaatin saajan oli kerrottava itsestään seitsemän asiaa. Tuon plakaatin sain kiikuttaa mukanani vielä neljännestäkin suloisesta blogista. KiitosTUIJALLE Tuijan kotiin ja puutarhaan! Seitsemän seikan sijasta napsuttelen sanoiksi 7 sydämeltäni juuri nyt kumpuavaa ilonaihetta:

 Sunnuntaina sain luokseni ystäväni erityisen. Ikävä oli vihdoin muuttumassa tapaamiseniloksi. Odottelin ja sytyttelin kodan hämärään liekin loikottamaan pientä valoaan jokaiseen lyhtyyn, kynttilään. Pehmeä kosteus kietoi kiireeni kiitokseksi tuosta lahjasta Luojan, joka ystävyytemme on! Kuin savikellojen vaimea helinä, soljuivat sitten sanamme liekkien lämmössä. Itsekin kuin saviastiat, Isän muovaamat. Rakkaudellaan vaalimat. Tuon hetken muisto piirtyy nyt eteeni ja saa päiväni paistamaan kirkkaammin. Kiitollisuuteni määrä on mittaamaton. Syli, jossa saimme levähtää, on suuren rakkauden syli. Kurkistan ikkunastani taivaan sineen ja katseestani karkaa kiitos. Ja sisälläni kuplii ilo.

Nuorimmaisemme, tuo sanomattoman suloinen juuri alkaneen opinpolun tallaaja, sai osakseen avaralla sydämellä ja isolla innostuksella laumaansa paimentavan opettajan! Saan luottavaisin  mielin lähettää joka päivä tyttösen sammuttamaan tiedonjanoaan. Poikanen pienoinen pystypäin ja avoimin mielin kulkee myös intoa puhkuen uuteen opinahjoonsa.  Iloitsen lasteni hyvänmielen hyrinöistä heidän kotiin saapuessaan. Hänen suuntaansa olin anellen, pyydellen, toiveeni sanoiksi pukien tämänkin asian kanssa kääntynyt. Vastausta parempaa en olisi voinut saada!  Ja ilo sisälläni kuplii.

Hänen rakkaudestaan saan osakseni. Hänessä on turvani, lohtuni ja voimani. Hänen puoleensa saan kääntyä kaikkineni. Hänen varaansa saan antautua kaikellani. Kelpaan. Riitän. Tämän uskomattoman suuruuden äärellä sisimpäni huutaa kiitostaan. Joka päivä. Joka hetki. Ja iloni kuplii. Riemuni raikuu.

Syksy saapui ja avasi itsensä eteemme. Otti raikkauteensa ja kietoi viileän nuttunsa harteillemme. Minä kietaisin sormieni lämmöksi nämä Sinkkisangon ihanan Anun käsialaa olevat ranteenlämmitttimeni. Niiden kauneus antaa arkeni ylle ripauksen luksusta. Niiden pehmeyteen sulan ja suon suloisen ajatuksen tekijälleen. Kiitos! Hymysuin hypistelen kohdalleni osuvaa ja iloitsen.

Tummuvassa illassa tulen loimussa viltti harteille kiedottuna istuimme metsän siimeksessä koko pirtin väki. Suupielissä hymyn seurana häivähdys hetki sitten nautittua iltapalaa. Eilen oli erityinen ilta. Meidän hääpäivä. PÄivällä se antoi sisimpääni ilon, jonka suuruutta ei kuplinta riitä kertomaan! RAkkaani äidin kirjoittaman kirjeen sanoista iloitsen sekä lahjasta sydämen sopukoista saakka tulleesta. Suuri kirjavanhus, tuo Perheraamattu vuosien takaa sai nyt uuden sijan Riihipirtistä. Ja sydämistämme. Kiitos mamma! Iltapalan jälkeen rakas paisteli pannareita nuotion lämmössä. LAsten riemu kasvaa aina sisälläni uusiin mittoihin, moninkertaistuu! Voiko tällaista ilontunnetta ollakaan! Sen erityisyydessä sykähtää jokin uusi syvyys. Eilisen muistosta ammennan vahvuutta. Sen hetkissä kimmeltää ilonkyynelten soljuva tanssi.

 Tiistaina löysin postipojan kiikuttaman kauniin kortin. Sen tekstiä luin ahmien kauniiden sanojen jonoja uudelleen ja uudelleen. Sipaisin kortin pintaa ja kiitin ystävästä siellä kaukana. Ilo siitä, että kuulee toisen ajatelleen, saa huokaisemaan hiljaa. Olemiseen laskeutuu tyyneys. Hiljennyn ja nyökkään kortin sanoille: Ole siunattu kaikkinesi sinä Isän erityinen ihanuus! Sanat nostavat käteni kiitokseen kirjoittajansa olemassaolosta. Kuiskaan vaimeat sanani matkaan. Kiitos kun olet! Ilo on kuplinut tällä viikolla ihan valtoimenaan!

 

Luonnon kauneus tuo ilon jokaiseen päivääni. Sen edessä sanoja ei tarvita. Sen hvväilyssä kuljen ja kerron Hänelle kaikkein erityisimmät sanani.  Ne kuorrutan kiitollisuudella ja nöyryydellä.

Anna ilolle tila elämässäsi!

Se sulkee sinut syliinsä,

ottaa paikan sisimmästäsi.

KIITOS.