Kasvun ihmettelyä kasvihuoneella

Siinä se nyt on. Oma armas kasvihuone:) Toki se Kekkilän komeus jätettiin toteutumattomaksi unelmaksi ja hyvä niin. Siellä se seurustelee iloisesti puhellen muiden unelmien seurana. En kertonut shhhh....(ethän sinäkään;) että näitä K-Raudan huoneita kun olisi saanut kuusi sen unelmahuoneen hinnalla. Vaan pystypäin rakkaan rakentamana seisoo tämäkin. Ja hetimmiten itse siihen ihastuin. Heilautan kättäni lempeän hymyn saattelemana unelmahuoneelle. Näin on hyvä. Tämä tuntuu kotoisalta ja saa ansaitsemansa ihastelun osakseen:)

Apureita on riittänyt huonetta laitellessa. RAkas teki perustukset ja nikkaroi pienet laarit ja hyllyt. HAukkuvaiset apurit hyörivät ympärillä ihmetellen ja lapsista oli eri hauskaa riipiä muovisuojia elementeistä molemmin puolin irti ennenkuin niitä saatiin sujauteltua sijoilleen. Ja ettei kasvimaa tuntisi itseään hylätyksi, nipsin minä rikkakasveja hyräillen ja poika ruiskutteli vettä sateen kanssa kilpaa uusille siemenille. Ensimmäinen pinaattikeitto on jo makusteltu. Miten voikaan oman maan antimista tehtynä sekin maittaa ihan maailman parhaalta!

PAllokentän vipinä ja vipellys antoi aihetta edes jonkinmoisen lähinnä henkisen esteen asentamiseksi huoneen taakse. Vaan mukavasti ovat pallot pomppineet omillaan eikä haavereita ole sattunut.

Saanko esitellä: sydämeni syvyyksiin itselleen sijan ja paikan rakentanut ruskea tomaatti lajikenimeltään Black Russian. Sain tämän harvinaisemman sortin tomaatintaimen eräältä pikkuoppilaaltani päätöspäivänä. On siemenestä heillä kasvatettu. Lämmöllä. Näen aina kasvihuoneeseen kurkistellessani pienen pojan hymyilevän naaman:) Tomaatti tuo onkin aivan erityinen. Sai kunnian olla huoneen ensimmäinen asukki. Saa luvan kanssa komennella muita taimia tarhassa. Mutta ystävältä saaduille tomaateille tavallisille sekä paprikoille pyysin olemaan armollinen. Sopu sijaa antaa täälläkin.

Kun ohi kulkiessa pysähtyy, saattaa kuulla taimien suloisen supatuksen. Mokoma multasäkki ja kannu keikkuvainen ovatten jääneet laiskottelemaan kesken touhun. No, nokoset tekevät ihmeitä:) Lepo antaa pontta ponnisteluille.

Yrttejä laitoimme tännekin tulemaan monenmoisia.

Sieltä ne pilkistävät ja hiljalleen voimistuvat. Tuovat iloa Riihipirtin väelle pitkään. Innoissaan saa ensin laitella niitä siemeniä suloisia kasvamaan. Sitten seurata kasvua kiitollisin mielin. Lopuksi napostella oman huoneen antimia. Tämä oli muutaman kesän unelma. Nyt se on tässä. Voinko kyllin kiittää!

Tämä päivä on ollut sadepisaroiden tanssia poutapilvien kanssa. Vuorotellen ja välillä rinnakkain. Sulassa sovussa kuin taimet tarhassa:)

Illalla hiljenee taimien turinat, kun yhdessä käymme Riihipirtin iltakierroksella huikkaamassa hyvät yöt kasvavaisille.

Pienestä ilosta saa suuresti sydämelle lämmintä mieltä.

Hymynhelmeilyä tähän hetkeesi!