keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Läsnäoloa

KAtkelma kirjasta RUKOUSMATKA MINUUTEEN(Salme Blomster):
"Herra, opeta minulle lempeyttä itseäni ja muita kohtaan. Opeta olemaan läsnä. Anna ymmärtää, että minulla on aikaa kaikelle sille, mitä pidän tärkeänä. Toivottavasti siihen aikaan mahtuvat ystävät, tarvitsevat,yksinäiset ja lohduttomat. Että edes pysähtyisin hetkeksi kuuntelemaan tarpeitani ja muita. Ennenkuin jatkan matkaa."
Niin.
Usein kuulee sanottavan, että kun ei millään ehdi. Kiire. Se mokoma veijari, joka köhii ja yskii niskan takana ja koittaa ottaa omansa. Vie mennessään eikä anna mitään. Ottaa vain. Ei tunne sanaa armo. En halua sitä seurakseni. En. Tänään otin aikaa kädestä kiinni. Istutin sen vierelleni ja juttelin sille lempeästi. Otin sen ystäväkseni, keralleni kulkemaan. Kiire koputteli päästä mukaan, mutta hymyilin sille yhdessä ajan kanssa. Pyöritin sille päätäni. En ottanut kulkemaan matkaa kanssani tässä päivässä. enkä luvannut seuraani sille huomisestakaan. Ajan kanssa oli antoisaa. Sen kanssa menin ystävääni tapaamaan sairaalaan. Istuimme ilman kiirettä. Olin siinä vain häntä varten. Kiitollisuus kimmelsi kyyneleinä silmäkulmassa. Molemmilla.

 
Tänään otin aikaa jutella pitkään puhelimessa toisen ystävän kanssa. Ilo pulputti kanssamme kilpaa. Kiireelle emme halunneet antaa roolia tuokiossamme. Liikutuin. Emme luvanneet lähetellä sunnuntain ystävänpäivälle kortteja. Lupasimme ottaa aikaa ja tavata pitkästä aikaa. Totesimme viisaat sanat: poissa silmistä MUTTEI poissa sydämestä. Kiitollisena ystävistä kiitin Isää. Ajasta , ystävistä.
  
KOtiin tultuani, 8-vuotias poikamme tuikkivin silmin kysyi, äiti tuletko mun kanssa hiihtämään? Ulkona on 17 astetta pakkasta. Kellokin jo viisi. Nälkäkin. Paljon tekemätöntä tälle illalle. Intensiivinen päivä on täyttänyt minut kuin taikina, joka turpoaa kulhossaan. Sitten muistan . En anna sijaa kiireelle. Aika on parempi toveri. Tottakai äiti lähtee. Tunnin hiihtolenkin jälkeen saunan lauteilla hymyilen ylöspäin. Kiitos, että tänään olen jaksanut ymmärtää!
 
LAitoin viestin mieheni iäkkäälle äidille, joka asuu yksin työmatkani varrella. Perjantaina voisin tulla kahville! Sain iloisen vastauksen , josta huokui riemu. Ilo pienestä. Saan läheisen ihmisen onnelliseksi vain antamalla AIKAAni. Uskomattoman hieno juttu, eikös vain?! Ei oteta kiirettä kerallemme arkeen. Napataan pieni aika kulkemaan vierelle jakamaan iloa läheiselle, ystävälle, tarvitsevalle, lapselle. Sen jälkeen itsellemme otettu aika moninkertaistaa onnemme. Minä riitän! Minusta riittää. Läsnäolollani on merkitys. Kiitos, kun silmäni avasit näkemään, sydämeni ymmärtämään. KOhotan katseeni korkealle ja kiitän. Miten pienestä kimpoaakaan isosti iloa.

 

16 kommenttia:

  1. Tosi hyvin kirjoitat tärkeästä aiheesta :) Kiire on kyllä ikävä matkakumppani mutta kummasti se tahtoo mukaan tupata itsensä vaikkemme tahtoiskaan... Monesti just tuollaiset pienet tärkeät asiat jää kiireen jalkoihin, niin kuin tuo hiihtolenkki! Koitanpa pitää tämän mielessäni huomenna, saa nähdä miten onnistun ;)

    VastaaPoista
  2. Asiaa! Asiaa! Asiaa! Voi kunpa osais enemmän antaa aikaa ja jättäisi ne toisarvoiset asiat vähemmälle. Iloitsen puolestasi tästä päivästä <3

    VastaaPoista
  3. Totta, kiire vie usein mennessään ja tärkeät asiat jäävät sen jalkoihin. Kumpa itsekkin muistaisin joka päivä antaa aikaani muille, enkä aina ajattelisi itseäni.

    VastaaPoista
  4. Kiitos tuosta katkelmasta"rukousmatkasta minuuteen"...

    Nuo lapset pysäyttävät meidät ja ajan..antavat meille mahdollisuuden olla siinä hetkessä...
    Yritän aamulla, ennenkuin ihan olen herännyt puutää itselleni valoa, rakkautta, oikeata näkökykyä uudelle päivälle..

    VastaaPoista
  5. Voi,itse syylistyn niin usein lasten kanssa lausumaan sanan "kohta".
    Hyva kuitenkin,etta talla viikolla vein lapset lenkille ja kuntosalipuistoon ja nautimme siella lamminta kaakaota ja tuoreita sampyloita.Nautin yhdessa lasten kanssa...

    VastaaPoista
  6. Kirjoituksesi kävi niin kohti.
    Kunpa osaisin pysähtyä sen ihmisen rinnalle joka juuri siinä kohti tarvitsee rinnallakulkijaa , kuuntelijaa.

    VastaaPoista
  7. Kiitos! Nyt tein päätöksen parantaa tapani. Opettelen antamaan enemmän aikaani rakkailleni ja ystävilleni.
    Ajatuksesinantoi uuden vireen tälle päivälleni!

    VastaaPoista
  8. Kiitos sinulle tärkeistä sanoista!

    VastaaPoista
  9. Kauniita sanoja kauniista ajatuksesta - kiitos!

    Liian usein kiire on kannoillamme.

    Mukavaa viikonlopun odotusta!

    VastaaPoista
  10. Kirjoitat niin ihanasti! Omatuntu nipistää liian usein. Remontin paineet saa liian usein sanomaan en nyt ennätä, sitten kun on valmista.
    Täytyy muistaa useammin vaan pysähtyä hetkeksi, kuunnella ja olla läsnä.

    VastaaPoista
  11. kiitos ihanista ajatuksista!<3 laittaa punnitsemaan omia valintoja ja miettimään niitä asioita millä voisin läheisiäni huomioida tänäänkin:)

    VastaaPoista
  12. Liikuttavaa tekstiä..itse taidan syyllistyä antamaan kiireelle liian paljon aikaa. Annoitpa taas ajattelemisen aihetta.

    VastaaPoista
  13. Sydämestäni saakka kumpuaa sinulle kiitos! Minä usein ajattelen sitä valtavaa hullunmyllyä, jossa työelämässä oleva ihminen elää. Joka paikasta satelee vaatimuksia, aikatauluja ja ahdistus valtaa alaa silloin päivä päivältä enemmän. Hoitovapaalla ollessa on Isä antanut minunkin ymmärtää, että vauhti ja toimeksi saaminen on toissijaista verrattuna siihen kaikkeen muuhun, mistä lahjana täällä saamme nauttia. Rakkaat, ystävät, läheiset ja lähimmäiset - heidän kerallansa haluan tätä elämää elää.
    Kirjoituksesi muistutti taas siitä, että itse voi tehdä valintoja. Jopa koen, että niitä saa tehdä. Sinä olet ihanasti ollut läsnä ja ystävänpäivästäkin sanot niin hyvin. Mitä tosiaankin on paperinpala verrattuna läsnäoloon...

    VastaaPoista
  14. Osuvia sanoja ja meidän kaikkien pitäisi pysähtyä!
    Ottaa aikaa sillä sitä on kun haluaa.Täytyy vain laittaa arvojärjestys kohdalleen.
    Aurrinkoista ystävänpäivää sinulle Ystäväin.
    Kaisa

    VastaaPoista
  15. Hei.
    Löysin sivusi tänään, ja löysin jotain yhteistäkin :o) Klikkasin itseni lukijaksesi, Salmen kirjat ovat minullekkin antaneet paljon, ja niitä on hyvä lukea aina uudestaan ja uudestaan, sillä lailla ikäänkuin muistutan itseäni asioista.

    Ihnaa ystävänpäivää sinulle ja läheisillesi. :o)

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥