torstai 4. helmikuuta 2010

Täällä taas :)

 
Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. Ps. 91:11
Tuumailutaukoni aikana sydämelleni annettiin ajateltavaksi suuria aatoksia. Tuon psalmin sanat laitan matkaan ystävälleni erityiselle, rakkaalle, tärkeälle. Elämästä emme koskaan tiedä, miten se meille oviaan avaa taikka portteja sulkee.  Haurautemme nousee syliimme vasta, kun meidät tempaistaan arjen turvalliselta radalta varoittamatta, yllättäin. Sen sai ystäväni kokea. En halua tänne kertoa enempää, enkä voikaan. Pyydän vain Isältä: otathan sanat sydämeltäni silloinkin, kun en niitä suullani puhu. Sydämeni huutaa tukeasi ystävälleni, hänelle sekä pienenpienelle.Anna voimia ja kanna!
  
 Talven lumo on kietonut kätensä ympärilleni yhä vain tiiviimmin. Sen syleilyssä olen vahvempi. En kylläänny ympärillä siintävään kauneuteen, en! Imen siitä valoa ja rauhaa itseeni. Luottamukseni saa siivet, hallan valkeiksi huurruttamat. Niiden kannattelemana on hyvä ottaa jokainen päivä iloiten vastaan vailla pelkoa, ilman ikäviä ajatuksia. Kummallista, minä kun en ole tottunut pukemaan ikinä ennen ylleni talvi-ihmisen viittaa. Ja nyt en malttaisi päästää siitä otettani ollenkaan! Riihipirtin lapsoset ovat ottaneet kaiken riemun irti LUMESTA. Sukset viuhuvat, pulkat ja kelkat kiitävät ja luistimet kirskuttavat kiemuroita kentän pintaan. Ovatpa 8v ja 13v kulkeneet koulumatkaansakin 3,5 km potkukelkkaillen:)
  
Keväiset sävyt saavat vielä vartoilla vuoroaan. Viivyn vielä valkoisen käsivarsilla. Mutta kun kevätaurinko alkaa jakaa säteitään ja lumi paljastaa allaan kasvavan, lumoudun siitä. Minussa on voimallisena uuden kasvun odottamisen riemu. Tänään aamulla kuuntelin ajaessani töihin radiota. Aamun sana antoi pilkahduksen uudesta, kuin kevään puhkeamisesta. Meille annetaan uusi mahdollisuus, kuin uusi tyhjä paperi lapselle, jonka piirros on tärveltynyt, tahriintunut. Kunhan vain anomme. Kunhan vain etsimme. Kunhan vain kolkutamme.

  
Olen kiitollinen. Tästä päivästä. Sen tuomista pienistä riemun roiskeista. Pisaroista, jotka kastoivat kasvoni hymyyn. Kiitän siitä, että silmäni ovat auenneet näkemään sen, millä on merkitystä. Kiitän siitä, että minut on rikottu rakastamaan karsimalla turhia oksia elämäni puusta. Jumalan rakkaus on niin valtava. Miksen siis kiittäisi? Miksen sulkisi sitä sydämeeni? Saan olla siitä osallisena antamatta itsestäni mitään. Huikea juttu!!

  
Ja tämä kuva ei tähän kuulu millään lailla:)
Mutta huivi-ihmiseksi minusta ei ole:)

ILOA PÄIVÄÄSI

 


 


12 kommenttia:

  1. Ihanaa kuulla sinusta .
    Kiva kun tulit taas tänne rupattelemaan tärkeistä , isoista asioista.
    Tuo riisuminen on niin valtavaa.
    Minä olen tullut sellaiseen vaiheeseen että pyydän Herralta , älä lopeta , ota vaan pois kaikki mikä sinulle ei ole soveliasta. Polta Isä pois kaikki sopimaton.
    Vuoden olen taas kärvistellyt ja odotellut josko tulis apu asiaani. Ei ole ollut vielä aika. Olen huimasti viime aikoina lähentynyt Isän kanssa. Hän on totisesti muokannut minua.
    Kun luen tekstiäsi. Ei siihen voi sanoa kun Amen.

    VastaaPoista
  2. Oi kun olen niin ilahtunut, että olet palannut tänne...vaikka et minnekkään ollut lähtenytkään, tavallaan..
    ihania sanoja ja ajatuksia sinulta, antoivat valoa, voimaavarmaan monelle..
    iso halaus sinulle!1Olen kaivannut siua!!

    VastaaPoista
  3. Ihana toden totta lukea taas ihanaa postaustasi!!!
    Siunattua loppuviikkoa :)

    VastaaPoista
  4. Kaunis kirjoitus ja ihania kuvia :-))
    Voimia ystävällesi ja sinulle!

    VastaaPoista
  5. kiitos taas ihanista sanoistasi.Haluan itsekin ottaa jokaisen uuden päivän vastaan ilman pelkoa ja ikäviä ajtuksia kuten sanoit.Viime päivät on tuntuneet jotenkin henkisesti rankoilta ja postauksesi sai taas mielen rauhoittumaan.

    VastaaPoista
  6. Kiva kun olet taas kuvioissa.
    Voimia sinulle ja ystävällesi.Kauniita kuvia olet napsinut.Lumesta nautitaan täälläkin.Taidan kaivaa vanhan potkurin esille.
    Pirteää viikonloppua ja nauti.
    Ystäväsi Kaisa

    VastaaPoista
  7. Tervetuloa takaisin. Pidän niin sinun ajatuksistasi. Rauhallista, auringon säteen pilkuttamaa viikonloppua sinulle, perheellesi, ystävällesi.

    VastaaPoista
  8. Kiitos voimaa antavasta ja eteenpäin kannustavasta postauksestasi. Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  9. Ihana tuo psalmin paikka. Sitä turvaa sinulle juuri nyt!

    VastaaPoista
  10. Tuo on lempipsalmini! Se liittyy elämässäni erääseen vaikeaan asiaan, josta kuitenkin selvittiin Isän siunaamana hengissä. Psalmi saa minussa aikaan aina valtavan kiitosmielen. Oli ihanaa se täältäkin lukea.
    Ystävällesi toivon kaikkea hyvää ja siunausta. Sinulle myös. Nauti talvesta ja lumesta. Välillä on aikoja, joista ei tahtoisi millään päästää irti. Ne kun hoitavat, hellivät tai antavat itsestään jotakin suloista. Minä kurkotan jo kevääseen, niin teen joka vuosi. Silti melkein joka päivä olen kiitollinen vielä talven kauneudestakin. On siinä ristiriita.
    Iltaasi iloa,
    Anu

    VastaaPoista
  11. Ihnanat sanasi lohduttavat ja antavat hyvää mieltä!:)
    Siunausta ystävällesi ja voimia!!!
    Minäkin nautin tämän talven kauneudesta, mutta aurinkoa olen kaipaillut enemmän näkyviin:)Kevättäkin on jo hieman rinnassa:)) Rakastan Suomen vuodenaikoja, mutta kevättalvessa on vain sitä jotakin;))

    Sinulle ystäväni kaikkea hyvää ja iloisia hetkiä viikkoosi, toivottelee ersä flunssainen nuhanenä;D

    VastaaPoista
  12. Hei!
    Voi mikä ilo ja riemu että olet tullut takaisin!
    Olen saanut niin uskomattomasti voimia sinulta ja Essuntaskulta tähän arkeen, jaksaa täällä kotona. Essuntaskun blogi hiljeni ja ikävä on. Sitten näytti että sinäkin lopetat..Mutta voi miten sydän pampahti kun olit tullut takaisin.Ihanaa,ihanaa..
    Kaikkea hyvää sinulle tähän kylmään mutta satumaisen kauniiseen talveen.Ihana että olet olemassa!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥