Myllerryksen keskellä ymmärtämistä.....

Aatoksissani on tämän päivän majaillut
mietteitä mukavia.
Tukkoisen nenuni ja jolkottavan päänuppini
toivottomuuden ohittaen
olen lojunut positiivisten ajatusten nojatuolissa.
Miten pienet asiat voivatkaan saada
omaan oloon nostetta,
kiitosmielen kohottelemaan kätösiään,
kurkottautumaan latvuksiin saakka!!

Meistä pidetään tavattoman hyvää huolta.
Sen ymmärtäminen,
itsensä luovuttaminen kannettavaksi
vahvimmilla käsillä,
mitä olla voi!!
Siitä saa lusikoitua lohtua suruunsa,
iloa murheen keskelle,
toivoa toivottomuuteen,
lämpöä palelevaan sydämeen,
siinä on
kaikki
<3
Ja vielä enemmän!

Luottamus hyvän paremmuuteen
ja usko siihen, ettei kaadu kokonansa,
vaikka kompastelisikin,
nyökyttely hyvyydelle
kaiken taakkakuormankin alla
saa pienuuteemme
uskomattoman voiman.

VAloisassa sydämessä
kasvaa
siemen
uuteen
hyväätekevään
taimeen...

Vaalikaa ystävyyttä!
Loikotelkaa kauniita sanoja,
heitelkää halituksia,
jaksakaa
luottakaa
ymmärtäkää
<3

Kiitän.