Olen viime aikoina monessa
kääntynyt Jumalan puoleen.
Kiitos pienestäkin saa tahollaan niin
suuren sijan.
Pyyntöni vaimea
kantautuu
taholleen
ja saa tuulta alleen, voimistuu.
Mikään ei ole pienuudessaan
taikka
vähäisyydessään
vailla huomiota,
sijaa,
tärkeyttä.
Lapsen kädet
sormet sormien lomassa.
Suuri kuva vain täynnä tästä pienestä.
Videotykin vaimea surina.
"Mitä sinulle tulee mieleen tästä kuvasta?",
kysyn.
23 oppivaista seitsenvuotiasta hiljaa,
mietteissään,
kynttilä valaisee aamu-utuisen luokan.
"Siitä tulee se mieleen, kun voi puhua TaivaanIsälle."
Liikutun.
Riemuni kasvaa sisälläni.
Juuri näin.
Näin minä sen haluan olevan.
Olet niin oikeassa.
(Uskontotunnin aiheena RUKOUS)
Hän kuulee.
Hän ymmärtää.
Hän lohduttaa.
Hänellä on aikaa.
Hän jaksaa.
...ehkäpä Hän oli läsnä tuossa hetkessä....
KIITOS.
Tiedätkö ajatuksesi laittoi minutkin ajattelemaan. Olen viime aikoina ollut vähän kiukkuinen Isälle, sitten pyydän anteeksi ja luotan Hänen ymmärtävän. Välillä sitä käpertyy liaksi omiin juttuihinsa, kunnes havahtuu, että kaikki on ihan hyvin:) Olen ajatellut, että meidän ihmisten pitäisi enemmän huomioida ja auttaa toisiamme, ihan pienikin riittää, silloin huomaa asioiden oikeat mittasuhteet...:))Me emme ole yksin, kaikilla on omat huolensa ja Isä on kanssamme silloinkin, kun häntä epäilemme ja luulemme, että Hän ei kuule.
VastaaPoistaOikein ihanaa ja kaunista viikonloppua, ystäväin!:)
ILtaa,
VastaaPoistatulin vastavierailulle ja haluan kiittää kauniista sanoistasi!
Liityn tässä samalla ihanan blogisi jäseneksi, kiitos.
Miellyttävää syksyä!
t.Salaisen puutarhan emäntä
Minulle tuli niin hyvä mieli, kun juttelet opiilaittesi kanssa Taivaan Isästä niin luonnollisella tavalla <3 Voi, kun enemmän olisi sinunlaisia aikuisia lasten lähellä :)
VastaaPoistaVoi vain ihastella mitä näiden pienten mielessä liikkuukaan.
VastaaPoistaAihe on varmaan sellainen, että kovin moni ei siitä ääneen puhu.
Olet onnistunut työssäsi.
Ilon viikonloppua sinulle.
Tärkeää työtä teet! Siunausta ja johdatusta sinulle työhösi. Kiitos rohkaisevista sanoista.
VastaaPoistaMarge, kiitellen hymyillen tunnen mielihyvää, jos sanoistani iloa toisillekin riittää!!Omaan napaan tuijotteluun sitä helposti sortuu yksi jos toinen. Sieltä ei vastauksia aina löydy. Kun kohottaa kysyvän katseensa oikeaan osoitteeseen, vastaukset vailla vertaa saavuttavat sydämemme!!
VastaaPoistaSalaisen puutarhan emännän toivotan lämpöisesti tervetulleeksi Riihipirtille!!
Iloa, valoisia aatoksia ja lämpöä syyspäiviisi!!
Mammeli, noin minäkin ajattelen. Tämän kiireisen elämän lapset tarvitsevat enemmän turvaa, lohtua, syliä, johon kiivetä, aikuisen aikaa....
Minä haluan oppilailleni antaa sen mihin kykenen. Ja samalla kertoa Taivaan Isän turvallisesta sylistä!!
Pajupirttiin heitän kauniin kiitokseni!!Sanasi lämmittävät.
Iloisia ajatuksia ja mukavia syyshetkiä sekä auringon syliä viikonloppuusi!
Trinalle halaus ja kiitos! Iloa, siunausta ja lämpöisiä ajatuksia sinne heittelen, otathan kiinni!!
Mukava postaus...
VastaaPoistaVasta aikuisena olen alkanut arvostaa sitä, kuinka hienoa on että koulussa on uskonnontunteja. Ei silti pidin niistä kyllä lapsenakin, suuri syy siihen on, että uskonnonopettajani ovat olleet lähes poikkeuksetta ihania ihmisiä! Päiväkodissa nyt jo vältellään uskontoaiheisia asioita, se on harmi.
VastaaPoista<3 Isohalirutistuskiitos tästä postauksestasi<3
VastaaPoista