POLVIOPERAATIOSSA.......

Syysflunssa alkaa olla selätettynä runsaiden rohtojen, kuumien hunajavesikupposten ja lukuisten peitonalushetkien avulla. Uutta jännitystä elämään tuo tiistaina operoitu polvi. Kyllä tässä päivänä muutamana olen taas osannut olla kiitollinen siitä, että on jalat, joilla köpsötellä etiäpäin ja kaksi kättä, joilla puuhastella! Nyt kun kädet on varattuna kyynärsauvojen pitelyyn ja toinen jalka "roikkuu" toimettomana polvi kääreissä, niin yksinkertaisetkin elämän itsestäänselvyydet ovat SUURTEN ponnistelujen takana. Toisaalta: ai, kun tuntuu kivalta olla kerrankin kaiken huomion keskipisteenä :) Lapset kiikuttavat kilvan vesilasia, lukulaseja ja aikakauslehtiä, pikkupurtavaa (=KARKKIA!!!!!!!!!!!!!) ja mies keittää kahvit ja kyselee, mitäs äitsyn tekisi kaupasta mieli.....Juu, edelliseen postaukseeni viitaten: elämä on iso kasa pieniä paloja, joista MUISTETAANHAN olla kiitollisia. Kohta pääsen taas minäkin kävelylenkille metsäpoluille.......
Ainiin! Ystävät hyvät! Edellinen postaukseni sai 11 kommenttia ja olin jo julkistanut tuon hupsun ideani juhlistaa 10 kommentin täyttymistä pikkuruisella yllätyksellä arpoen!! Siispä nyt tuumasta toimeen: Aion (kaikki vaan on juuri nyt hiukan verkkaisempaa & vaikeampaa.....) rustata kaikkien kommentin jättäneiden nimet lappusille ja viikonlopun aikana suoritamme lapsosten kera suuren juhlan ja jännityksen siivittäminä arvonnan, jonka tulos paljastunee seuraavan postaukseni yhteydessä!

Ystäväni kävi kahden lapsensa kanssa minua tervehtimässä. Hän kun tiesi avuttoman tilani, toi tullessaan pakastepiirakat ja pakastepullat sekä muovikassillisen hedelmiä. Sain istuskella samaisessa kontti ylhäällä-asennossa tekemättä mitään, vain rupatella mukavia ja katsella kuinka ystäväni pilkkoi ihanan hedelmäsalaatin ja paistoi pullat ja piirakat. Ihanaa! Kiitos ystävistä :)

Raahautuminen tähän koneelle ja istuskelu luonnottomassa asennossa toinen kontti suorana pianojakkaran päällä voisi olla näkemisen arvoista, mutta jätän sen vain lukijan mielikuvan varaan.....Mutta jopa itseäni hymyilyttää.......

Ennen kuin lysähdin tähän, yritin ottaa kuvan, pari , jotta saisin tunnelmat juuri tämän päivän tapahtumista.....liian suuri urakka ilman kaikkia käsiä ja jalkoja! Ja kun juuri nyt nautin yksin kotona olon harvinaisesta tunnelmasta, ei ollut niitä tutun turvallisia apureitakaan! Ovat jääkiekon parissa mies ja lapset.......(Ja luottavat minun makoilevan sängyssä polvi tyynytornin päälle tuettuna! )Siispä kuvallinen antini tällä erää on hieman niukka :)

Hiljalleen laskeva aurinko kultaa taivaanrantaa. Tämä syyslomapäivä on ollut antoisa ja kaunis.
KIITOS siitä.

Mukavia syksyisiä hetkiä teille kaikille toivotellen, Tinttarus-toipilas Riihipirtiltä