Autuas olo.Jälleen pitää sanoa, että KIITOS!!
Ja niiaisinkin vielä syvään, JOS kykenisin.
Polven toiminta on edelleen rajallista. Ja voinpa tässä paljastaa, että omistan maailmankaikkeuden alhaisimman kipukynnyksen....hmh. Mutta pienin askelin.....
Tänään otin kyllä oikein LOIKAN! Auringonkultaama luonto houkutteli siinä määrin, että nakkasin kameran taskuun ja kyynärsauvat ojoon, aimoannos uskallusta ja yritteliäisyyttä ja siinäpä se: Olin 9 vuorokauden jälkeen vihdoin ULKOILMASSA!!
Oma tuttu pihapiiri tuntui paratiisilta. Könkkäilin ympäri talon, terassin raputkin selvitin!
Sitten pikkukierros nurmikon kautta. Oi oi oi, miten huumaavalta tuntui vieno syystuuli kalpeilla kasvoillani. Nautin jokaisesta kuivuneesta lehdestä,
rynttyyn painuneesta perennasta, sammaleesta kallioiden kupeessa,.....JIPPII, miten elämä hellii!! 
Uskollinen karvainen ystävämme kiikutti ihmeissään rakasta palloaan minulle ja istahti tottuneesti odottamaan potkua. AUTS! Pelkkä pallon potkaisemisen ajattelu aiheutti viiltävää tuskaa polveen.....Liika on aina liikaa. Töytäisin kyynärsauvallani palloa....melkein metrin päähän :) Arvaattekin varmaan, kokiko koirulainen ulkoiluhetkemme yhtäkään vertaa samanverran hurmaavana kuin emäntänsä! 
Onneksi saapuivat pikkuhiljaa koululaiset kotiin ja pääsi karvaveijarikin lenkilleen.Sitten tuon maagisen hetken aiheuttaman intoni lumoissa päätin könkätä vielä kurkistuksen kasvimaalle.......
Viimeiset salaatit ja pinaatit hymyilivät (ehkäpä virnuilivat?!) minulle. Kyynärsauvat saviset, mieli iloinen! Enkä edes suostunut harmistelemaan rikkaruohojen vallankaappausta...Ja sitten alkoikin jo polvi toppuutella.....shh....mars sisään ja kylmäpussi polveen, emäntä makuulle!
Voimakas uhmaikä iski kesken kaiken.....vielä hitaasti.....pieni hetki vielä.....kurkistus puuvajalle. Siellä se seisoi paikoillaan. Vanha kaappi tuntui kertovan: menehän nyt! Toivu kuntoon, jotta jouluun mennessä saisin ylleni jotain kaunista.....Hmmm.....Löytyisikö teiltä rakkaat ystävät ehdotuksia tuohon heinäseipäistä kootun puuvajamme päätyyn?! Kaapin päälle...ikivanhoihin seinään nojaaviin tikkaisiin?Mutta nyt iso lämmin kiitos vielä kaikille toipumista toivotelleille!
Kiitos kiitos kiitos!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Aurinko alkaakin jo painua mailleen. Tämä oli hyvä päivä.
Hei Tintarus!
VastaaPoistaTutuilta tuntuivat mietteesi.
Vakavan nilkkamurtuman jälkeen olin melkein pari kuukautta pyörätuolissa ja kun pääsin kotiin sairaalasta nautin kun sain haistella pihan kukkia ja katsella ympärilleni. Se oli ihanaa.
Nyt jo pääsen kunnolla liikkumaan mutta en kauaa jaksa pihahommia tehdä.
Mutta nauttikaamme syksyisistä päivistä ja siitä että olemme olemassa. Terveisin Vaaralan Emäntä Krisse
.
Toipumista sulle, kiva että uskaltauduit uloskin kurkistamaan. Mieli piristyy ulkoilmassa.
VastaaPoistalöytäisitköhän tikkaille vanhan öljylampun? Sellasen oikein ruostuneen...
Terve!
VastaaPoistaKiva kun olit löytänyt blogini:) Olen vastavisiitillä täällä ja juu uskon minäkin enkeleihin:)
Pikaista toipumista sulle! Aivan ihana kaappi oli tuossa aidan vierellä, mistä noin ihanan olet löytänytkin?
Mä olen kanssa "hurahtanut" kaikkeen vanhaan. Kirpparit ja uutuudet kaikki sulassa sovussa.
Syysterkuin Maikki
Hej vilken fin sida du har, ska genast kolla in den lite mer:-
VastaaPoistaHa en fin fredag
Kram Gunilla i Singapore
Juu :) öljylamppuja löytyy, ruostuneita, kaksinkappalein....mutta ovat jo oman paikkansa saaneet...aivan tuon vajan lähettyvillä olevien puiden välissä, seipäässä kiikkuvat... Kuvakin jossain vanhemmassa postauksessani on....Mutta aika kivalta näyttäisivät tosiaan rapuissakin....Pitänee ryhtyä etsintöihin!Kunhan liikkeelle pääsen...Tuo kaappi on eräästä kirppis/antiikkimakasiinistä Tku/Hki-ohikulkutien varrelta.
VastaaPoistaJippii!! Vierailija kaukaisilta mailtakin.....
Kyllä tätä katseli ja lueskeli kuin parastakin kirjaa...niin kauniin avaraa ja ihana ystävä vierellä:)
VastaaPoistaKyllä minä nautin aina ulkoilusta jokaisesta hetkestä, joten uskon kuinka ihanalta sinusta tuntui päästä nuuhkaisemaan kauniiseen maastoonne.
Pikaista paranemista sinulle..
Tuo kaappi on aivan hurmaava....
nyt täytyy lopettaa mies tuli kotiin ja huutelee helouta, lähdemme ruokakauppaan.
Mukavaa iltaa.
Ihana postaus ja niin iloisella mielellä kirjoitettu:)
VastaaPoistaMutta täytyy sanoa että iloinen mieli tuli minullekin kun katsoin kuviasi, tehän asutte aivan ihanassa paikassa! Aloin melkein hyperventiloimaan, mikä luonto ympäröikään kotianne,aah.
Hyvä kun olet toipumisessa jo noin pitkällä ja pääset jo ulkoilemaan, ja koirulikin tykkää:)
Oikein ihanaa viikonloppua Riihipirttiin!
Marja
Hei!
VastaaPoistaIhanan aurinkoisia ja syksyisiä kuvia... Ja tuo kaappi on oikea unelma siis tosi ihana!! Mukavaa viikonloppua! Terveisin Minttu
Kauniita kuvia.
VastaaPoistaMukava, kun olet päässyt nauttimaan ulkoilmasta se varmasti piristää.
Vanhan kaapin päälle voi asetella vaikka mitä. Esim. suuri nippu havuja, jossakin kauniissa astiassa ja suuri lyhty seuraksi.
P.S. Käyhän kurkistamassa blogiini, siellä on jotakin sinulle! :)
Minullakin on tuollaista uhmaa usein, kun kivut vaivaavat. Toivottavasti paraneminen jatkuu hyvänä, liikaa ei saa urheilla :)
VastaaPoistaIhana tuo enkeli, joka siunaa kodin asukkaat ja vieraat. Ajatuksenakin ihana.
Olen kohtalontoverisi, kylläkin jo hyvin toipunut! Kaunis pihapiiri kodissasi ja niin söppänä "talonvahtikin".
VastaaPoistaTuolla positiivisuudella toivut kyllä nopeasti! Aurinkoisia syyspäiviä!