perjantai 31. maaliskuuta 2017

Huokaan ja huomaan


 Kun askeleeni ihmisvilinän läpi kuljettivat kohti ryhdissään yhä seisovaa, sykki sydän kuin korkeuksiin kohoava kantaatti, heräävän kevään ylistys! Ensimmäisten kyynelteni noro kasteli posken ennen kuin käsi ehti koskettaa rosoisen kiven iäkästä pintaa. Huokausten tulva, itkun taukoamaton virta, pauhuksi paisunut parku, miten monen vuoden elämänkulku ja sen keskellä minä! Äänten taukoamaton äärettömyys piirsi ympärilleni vahvat ääriviivat. Suuni sanoitti tutun rukouksen Raamattuni lehdiltä, Isä meidän vuoti huomaamatta hiljaisuudeksi vierelleni. Itkin, pyysin, kuuntelin, kannoin pulppuavan puron ehtymättömyys olemuksessani. Muistin maata jalkojeni alla. Vuodatin itsekkäätkin kyyneleet, katosin hetkeeni kadottaen kaiken muun. Huomaamatta ketään. 

 Eilisessäni askelsin tuttua jokivartta toisenlaista maisemaa. Ajatuksissa hiven hiljaista tyynen pinnan väreilyä ja hetkittäin pauhaavan kosken lailla ryntäävät pyynnöt. Kulkiessani annoin ajalle tilaa. Seisahtelin, jotta silmä ehti löytää kohtaloita, elämien kulkureittejä, karttoja tuntemattomiin sisimpiin. Hymysin ylpeyttä olemuksessaan kantavalle , jaoin ääneen aatoksen vanhukselle, ihmettelin nuoren rakkauden selkeää elekieltä, aavistelin ahnaan kiireen alta karkuun juoksevaa. Hätkähdin rumia suustaan sylkevää. Liikutuin lapsen riemusta kiven molskahtaessa joen pintaan. Poimin ja ammensin kuvitellen, mistä kukin juuri siinä hetkessään lausuisi kiitoksen tai parahtaisi pyynnön. Laitoin rakkaalle viestin, miten paljon välitän ja jatkoin reipas raukeus olemustani ravistellen. Jokin outo kosketti, hipaisi kuin poutapilvi kevättaivaan sineä. Väsymys päivän puhteista pyyhkiytyi pois ja onnelle jäi ikioma pesätila.

 Miten katson, siten näen. Liian herkästi annamme kiireen kuristaa. Suljemme itsemme hetkien ulkopuolelle. Eilisaamussani seisoin oppijoitteni edessä, pienin oppijanuppu rinnallani. Halusi kertoa muille kotona istuttamastaan pääsiäisruohosta. Hiljaisuus säesti sanojaan, kertoi sitten-ja sitten-sanoilla ketjuttaen kaikki vaiheet. Hymy soi kasvoillani. Sydämemme voisi olla kuin multa, johon Taivaan Isän sanansiemen saisi juurtua. Milläs sitä kastelemme, utelin. "Ystävällisyydellä, kauniilla sanoilla, välittämisellä, luottamisella, auttamisella" viisaus pienten ihmistaimien vastauksissa kutsui kyynelhelmet silmieni nurkkiin ja muistutin, miten olenkaan heistä iloinen. Hiljainen huokaus kaikkea käsissään pitävän suuntaan ja varmuus, ettei mitään tärkeämpää voisi olla kuin se, että jää tila tarttua hetkiin. Huomata hyvyys. 
Saman taivaan alla meistä jokainen. Se, jonka sydämeltäni poimin päivittäin. Hän, jonka hetki sivuuttaa minut ihmisvirran vuotaessa vieritse. Lähellä, etäällä. Uskot tai et, on jossain joku sydän, jolta nousee huomaava huokaus puolestasi. Poutasini peittyi viileyden viittaan, jolle harmaa ojensi vaatteensa tänään. Silti se valo on yhä siellä, kätkettynä näyttääkseen juuri oikealla hetkellä sen, mikä voi reitittää elämällesi uudet ihmeelliset polut.

12 kommenttia:

  1. On suunnaton ilo, kun saa olla osa ikiaikaista ketjua - silloin kyyneleet ovat mitä luonnollisin asia. Kiitos, että sain olla kanssasi kokemassa niin monta sanoinkuvaamattoman hienoa hetkeä! Ja kiitos, kun uskallat jakaa herkätkin asiat täällä. Siunausta tähän hetkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeellinen ilo! Kiitos sinulle ystävä, että lähdit kanssani tuolle ikimuistoiselle matkalle. Huomaan, että pala sydäntä jäi sinne. Niihin paikkoihin ja hetkiin, joissa Hän kerran eli ja kulki. Voi kunpa pääsisimme vielä uudelleen ja vuorille asti!! Eilinen lenkki oli kummallinen, huomasin kantavani ventovieraita Isän kasvojen eteen ajatuksissani. Siunausta jokaiseen tuokioosi!

      Poista
  2. Voi, täällä onkin elämää. Ihanaa, että olet palannut♥ Sanasi ovat aina niin lohduttavia, sanaineen arkkusi niin avoin.!
    Upean matkan ja sen tuntemukset jaoit kanssamme. Koskettava hetki, täälläkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Hanne! Jokin veti minua uudelleen Riihipirtin hiljaisuuteen. Hilajlleen siis taas täällä ajatuksineni olen. Kevätvaloa vierellesi! Ja hetkien lumoa!

      Poista
  3. Kiitos koskettavastasta lukuhetkestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjamatilda, kiitos kun pysähdyit Riihipirtille. Valonkajastuksia päiviisi!

      Poista
  4. Ihanaa, puhuttelevaa, ajattelemisen arvoista! Siunausta sunnuntaihisi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsäntyttö kiitos! Tuo matka, josta alussa puhun, jätti ikuisen hyvän sydämelke ja ahnaan kaipuun päästä uudelleen pyhäänmaahan! Siunausta ja rauhaa sunnuntaihisi! Ihana kun piipahtelet täällä!

      Poista
  5. Oi näitä sanojasi, ne solisevat kuin kaunein puro, virkistävät ja luovat valoa. Kiitos! Arvaan matkasi pyhäänmaahan olleen arvokkaan ja jättäneen syvän jäljen sydämeen.

    Kaikkea hyvää ja hellää huhtikuusi askeliin♥

    VastaaPoista
  6. Oi, oletko ollut Israelin maalla? Minun toiveeni totutui viime syksynä ja pääsimme noissa ensimmäisen kuvan maisemissa käymään ja tuolla itkumuurilla myös. Oli puhuttelevaa ja siunattua kulkea noissa maisemissa. Ja toive jäi että sinne pääsisin uudelleen <3
    Siunattua pääsiäisen aikaa ja kevääseen valoa ja lämpöä :)

    VastaaPoista
  7. Aamen, näissä sanoissa soi toivo! Kevättä ja valoa, Tinttarus! ♥

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥