Tänään. Tänäänkään. En ole nenuani ulos laittanut. Aamuyön tunneilla hipsuttelin hiljaa hereillä. Yskä kutittaa kurkun pohjassa. Sitkeästi se viipyy vierelläni. Ehkäpä tämä on minun "talviuneni". Tarkoitettu minua varten. Ei kiusaksi, vaan itselle hyväksi. Huomaan sen jonain päivänä.Tunnistan tarkoituksen portin.Siitä kuljen silloin.
Synkistelyyn ei siis ole syytä. Siksipä muutan tämän päivän itselleni valkoiseksi! Vetäisen valkean peiton tämän päivän ylle! Tulppaaneja sain kaksin kimpuin nuukahtaneiden tilalle. Mies tietää, että tykkään niistä niiiiiin valtavasti. Toi lauantaina töistä tullessaan. Jututan niiden herkkiä nuppuja. Ovat kaikesta kanssani samaa mieltä!
Aamuhämärissä polttelin valkeita kynttilöitä.
Kuljeskelin huoneesta toiseen tietämättä, mihin ryhtyä. Vai ryhtyäkö mihinkään. Joutenolo toipilaana sallitaan ilman selityksiä. Ajatuksissani olen saanut aikaan vaikka mitä! Siispä tänään saan vain olla.
13-vuotiaamme on jättänyt huoneensa epätavallisen siistiksi lähtiessään. Istahdan sängyn reunalle ja yritän ymmärtää, miksi yhteyteni tuohon tyttöön ei ole yhtä mutkaton kuin juttutuokioni kukkien kanssa:) Onkohan sitä tuossa iässä ollut itsekin aina eri mieltä kuin omat vanhemmat?!Ehkäpä. Lukemassani kirjassa oli siteeraus Eeva Kilveltä:
Miten minua helpottaisi tieto
jota en koskaan voi saada:
että jonkin salaperäisen erehtymättömän
biologisen lain mukaan
olen ollut paras mahdollinen äiti
juuri näille pojille,(kohdallani toteaisin tytöille ja pojille:)
virheistäni huolimatta.
Niin. Sitä tuottaa pettymyksen toisensa perään omalle lapselleen kieltämällä, kehoittamalla, vaatimalla, rajoittamalla. Mutta silti niin valtavasti hyvää RAKASTAMALLA.
Mietteissäni myhäilen. Tyytyväisyys ottaa sijaa itselleen ja saa kiitosmielen virittymään.Näen tyttösen peilissä tämän päivän kauneuden. Annan itselleni luvan sujahtaa sohvan syliin. Luen kirjan loppuun. On hyvä olla.
Vain olla.
Oikein sellaista rentouttavaa oleilua sinne riihipirttiin. Oleilu on sallittua, tervetullutta, ihanaa! Levollinen mieli vielä tuplaa oleilun ihanuuden. Joskus minulla menee koko oleilu pilalle, kun liiaksi olen kietoutunut ajatuksien mutkiin ja kiemuroihin.
VastaaPoistaTästä postauksesta oikein tulvahti lepoa ja hyvää mieltä tännekin tupaan. Niin on kauniit kuvat. Tulppaanit törröllänsä, kuin kevättä kohti kurkottelemassa. Kauniisti mies sinua muisti. Sellaisesta tulee hyvälle mielelle.
ps. ihkut tossut
pps. En ikinä unohda kätilön sanoja TYKSin osastolla. Hän sanoi, että jokainen äiti on paras äiti omalle lapselleen.
Ihania kuvia...Teidän kodissanne on valtaisan rauhaisan näköistä, kaunista, ihania vanhoja huonekaluja...
VastaaPoistaMinuakin kutsuu tällä hetkellä tuo valkoinen väri, valkoiset kukkaset...Ne rauhoittavat, eivät vaadi piristymään väkisin...
Uskon, että ole maailman paras äiti omille lapsillesi!!
Niinkuin itsekin tiedät, lapset ovat levollisia, kun heille antaa rajoja, sopivasti..Kieltää, pyytää ja myös antaa...
me annamme heille elämän mallin, turvaan, oppimisen turhautumiseen, lempeyteen ja anteeksiantoon, rakkauteen...
Minun vanhempi tytär oli ihan "kamala" murkku ja nyt ihana nuori aikuinen...nuorempi tyttäreni liian kiltti, helppo lapsi, nyt hän sairsataa skitsofreniaa...noilla asioilla ei välttämättä ole yhteyttä toisiinsa ...
Melkein ihan kaikki mun entiset "hankalat"oppilaat ovat ihania kun tuo murkkuus on ohitettu...
Haluan pyytää voimaa vastaanottaa nuo känkkäränkkäiset murkut, olla aikuinen heille, vaikka joskus se on ihan mahdotonta...
Pikaista paranemista sinulle:-))
VastaaPoistaHeips! laitatko minulle sähköpostia niin pystyn sitten lisäämään sinut lukijakseni :-)) (mailiosoite mun profiilissa)
VastaaPoistaArja
Odotinkin jo Riihipirtin kuulumisia. Ihanaa kun olet vieraillut blogissani ja jutustellut. Olen alkanut odottelemaan postauksiasi kun saan niistä aina niin paljon. Ihanaa kun olet olemassa.
VastaaPoistaKun jaksan niin piipahdan huutikseen kattelemaan sitä Kososen levyä. Sielä huutiksessa on semmonen kun Ilon Polku. Sielä myydään käytettyjä kirjoja , levyjä kun myös uusiakin. Tuli mieleen että josko tämä levy löytyis sieltä.
Ihana , kaunis rauhallinen koti sinulla. Vanhat huonekalut on kauniita. Ja nuo suloiset Tulppuset. Tykkään tulppaaneista myös kovasti. Tulee semmonen kevättalven tuntu.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Nii´in, kaikellahan on tarkoituksensa. Emme aina ymmärrä tarkoitusta nyt, jotain emme koskaan.
VastaaPoistaEnkeleitä elämääsi!
Rauhaisaa toipumusta sinne pirttiin!
VastaaPoistaMeillä on tuo murkkuus vasta tulossa, jännityksellä saa odottaa miten se meitä koettelee. Täytyy vaan muistaa että jaksaa tarvii ainoastaan yksi päivä kerrallaan, jokaisen on kasvukipunsa koettava ja ehkä se nostaa meidät vanhemmatkin jollekin korkeammalle henkiselle tasolle. Nähtäväksi jää :)
Nautiskele rauhassa ja lepäile vointisi hyväksi.
VastaaPoistaTulppaanit piristää ihmeesti.
Kevään odottelua mielessä.
Paranemisia sinulle.
Anu, toden totta, toisinaan on oivallista antaa ajatusten virrankin tyrehtyä ja vain olla, nauttia levollisuuden tuomasta hyvästä olosta. Hiljaisuuden ääni puhuu joskus niin kauniisiti:)
VastaaPoistaHAnne, vanhemmuus on elinikäinen tehtävä. Oma äitini sanoo edelleen joskus murehtivansa meidän aikuisten lastensa elämää.
Helppoa ei toden totta aina ole. Mutta pääasia kai, että tietää itse yrittävänsä parhaansa mukaan rakkaudella ja viisaudella opastaa omiaan elämän poluilla eteenpäin.
Se, ettei elämässä kaikki aina mene helpoimman reitin kautta, tuo varmasti mukanaan jotain hyvää. Niin uskon. VAikeudet hiovat meistä siloisempia, kuin vesi kalliota.
Arjaa kiittelen kovasti lukijaksikutsumisesta. Piipahdinkin heti eilen luoksesi...
LeenaJohannan sanat läikäyttävät lämpöisesti sisintäni. Tuntuu hyvältä kuulla, että joku odottaa visittejä luokseni ja saa matkaevästä täältä mukaansa. Toivotaan, että saat levyn. Tulppaanien tuikutusta ja iloa päivääsi!
Kirsikalle kiitos visiitistä. Niinhän se on. Me emme aina tiedä, mutta luottaen silti saamme kulkea ja ottaa kaiken annetun ja meille tarkoitetun vastaan.
Piupau, niin. Päivä vain ja hetki kerrallansa...lauletaan laulussakin.Kovin erilaisia ovat nämä murkut meillä. Poika täytti jo 17 eikä vaikeita hetkiä juurikaan ole ollut. Tyttö 13 vee onkin sitten veljensäkin edestä murkkuna;)
KAisalle Pajupirttiin valoisa terveinen! Kiitos kun kävit luonani. Kevään valoa luoksesi täältä lähetän....
toivon sinulla levollisia sairaspäiviä ja tietysti että pian tervehtyisit.Ihana mies sulla joka ostaa lempikukkiasi.Oli puhuttelevaa lukea ajatuksiasi lapsista ja pätkä lukemastasi kirjasta.se tuli sopivasti tänään lohdutukseksi minulle.Itselläni on 12- ja 14-vuotiaat tytöt joiden kanssa saa päivittäin koetella näitä rajojaan.Toinen tytöistäni on ollut tutkimuksissa olisiko hänellä Aspargerin syndrooma joka on lievää autismia.Diagnoosiin ei päädytty,mutta ongelmia on ollut paljon kotona ja koulussa ja apuakin saadaan onneksi.Kaikella tällä on kuitenkin tarkoituksensa ja on ainakin opettanut minulle paljon.Olen kiitollinen hyvistä päivistä,kun kaikki sujuu melko normaalisti. Itsekin kuljen usein vain huoneesta toiseen ja ihmettelen ja ihastelen pikkuasioita.Aina ei atrvitse jaksaa ja suorittaa..vaan olla ja ihmetellä.
VastaaPoistaIhana postaus..kyllä tunnistan niin nuo ajatukset..
VastaaPoistaOlen ensimmäistä kertaa Riihipirtissäsi. Niin levollista ja kaunista. Äidille ja tyttärelle toivon kaikkea hyvää :)
VastaaPoista