tiistai 21. heinäkuuta 2009

AatokSia.....

Näitä ihanuuksia törröttää
katajan kupeessa...
Tartutan itseeni niiden
tyytyväisen hymyn...
Hyräilen ilmoille ylistykseni....

Arkiset askareet saavat nyt odottaa....
Haluan nuuhkia leppeää
kesää...
Kiivetä kalliolle,
katsella kaikkinaista kauneutta.
Oloni on tyyni,
kuin kiven pinta,
ei kylmä ja kova,
vaan sileä
ja
seesteinen.
Pienen ihmisen
on hyvä olla
turvallisissa,
uskollisissa,
rakastavissa
käsissä.
Se valo, joka meitä johdattaa
on kirkkaampi kuin
suurin tähti
tai
suurimmalla liekillä palava lamppu.
Meidän ei tarvitse kuin
avata
sydämemme ovi
näkemään
tuntemaan
kuulemaan...
Hän kyllä
huolehtii.
Hänen ovensa on
iäti auki.


7 kommenttia:

  1. Aivan IHANA!!!!! KIITOS!!!!

    Nauti, nauti vain kauniista kesästä, joka elokussa näyttää meille kauniin hämynsä ja pehmeät iltansa!!

    Halauksin, Marge

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus! Sanat ja kuvat loivat taas niin hyvän ja kauniin kokonaisuuden.

    VastaaPoista
  3. Kaunista, kuvat ja sanat tuntuvat syvällä mielessä.

    VastaaPoista
  4. Kauniita kuvia - myrskylyhdyt - tonkat ja nuo kärryt on kyllä ihanat.

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus, niin kauniit kuvat <3

    VastaaPoista
  6. Kaunis ja rauhaisa blogi sinulla.. Ihana huomata että maailmassa on vielä ihmisiä joilla on muutakin mielessä kuin materia ja maallisuus.. Löysin tänne jättämäsi kommentin kautta, kiitos siis kommentistasi!!

    VastaaPoista
  7. Moikka!
    Ihana kirjoitus ja joka sana täyttä totta:)
    Maaimassa täytyy osata iloita pienistä asioista, niistä se onni koostuu:)
    Upiat hevoskärryt olit huutanut.
    Hauskaa kesän jatkoa!!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥