Kiitos

Luvattoman kauan olen taas ollut poissa täältä.....
Syitä on iso korillinen, mutta en suostu nyt ruikutukselle sijaa antamaan.
Ihan ensin halaan ja rutistan ja kiittelemästä päästyänikin vielä lisää halaan ja kiitän:
KAtia punaisessa torpassaan ja touhun ja töminän keskellä elelevää Maakaa
saamistani tunnustuksista.
Sainpa haasteenkin samalla kertaa, mutta siihen palaan pikkuisen myöhemmin....
Elämä.
Kaikessa kauneudessaan ja toisaalta raadollisessa kauheudessaan.
Pienet asiat kietoutuessaan toisiin pieniin asioihin muuttuvatkin suureksi vyyhdiksi, jonka sisään puristuu ja ahdistus valtaa alaa.
Rukous.
Pienuudessaan sillä on valtava voima.
Sen kokemuksen keskellä olen juuri nyt.
Siinä yksi syy poissaololleni täältä. Vaiko tekosyy??!
Omat pienet murheet tuntuvat mitättömiltä juuri nyt.
Kuulethan Jumala varmasti lausumattomatkin avunpyytöni!
Nukutko sinäkin Jumala?
Heräätkö kuulemaan huutoni?!
Avaan sydäntäni suuremmin ymmärtämään, vastaanottamaan.
Ystävän pyyntö: Rukoilisitko puolestani?
Lujasti ja uskoen, luottaen sen teen.
Kuulethan ISä?!
Minua pientä.