Kaikella on aikansa

Pihapolku
odottelee kulkijaa...
...hetkeksi pysähtyvää,
joka nautiskellen jokaisesta askeleesta
antaisi hymynsä,
soisi sanan taikka kaksi.
Ihastelisi ympärillään avautuvaa
maisemaa.

Pihapenkki odottaa
istahtajaa,
joka antaisi ajan kulkea ohitse,
eikä kiirehtisi itse.
Jotakuta istahtamaan...
....uneksiakseen, nauttiakseen,
vain ollakseen läsnä
kaikessa tässä
kauniissa.

Halkokasa odottaa
pinoajaa....
...reipasta, rallattelevaista
puiden laittajaa,
joka lurauttaisi säkeistön
tai kaksi.
Hikikarpaloa otsalleen haluavaa,
jokaisesta klapista ilakoivaa,
joka jaksaisi
ja jaksaisi....

Metsä-kulta
odottaa...
päähänpistoja hassun isäntäväen:)
Mitähän saavatkaan kaverikseen
ikkuna, kellot, pajukranssi,
hevosenlänget, öljylamput, sarvet.....
....ja kaikki muut metsämme puissa
eläkepäiviään viettävät esineet.

Ruukku iso, yksinäinen
terassilla odottelee...
....saako sisäänsä vihreyttä, vehreyttä, väriä, eloa...
Kuiskaa lyhdyille:
joko odotuksenne siellä on ohi?
Saitteko kynttilät kevätiltoja
valaisemaan?!

Sinivuokko
kallionkupeessa odottelee....
....jännittää....
Saako tänä keväänä
olla vaan!!
Ihan rauhassa vain olla.
Antamassa iloa kauneudellaan.
(mielessään muisto menneiden keväiden vikkelästä poimijasta)

KAsvimaalla
mullat, humukset, hiekat ja turpeet
sulassa sovussa
sekoitetussa tanssissaan
odottelevat,
koska saisivat siemenet iloksensa.
Koska tulisi joku, joka
asettelisi kyltit heinäseipään palasista
kertomaan
olinpaikat salaatin, porkkanan,retiisin
taikka pavun...

PALJON ON ODOTUSTA ILMASSA:)