Aatoksia aurinkoisia...

Pikkuinen poika huhuili haltioissaan
ikkunaan kirmasi
ihmettä ihailemaan!
Aurinko punoitti taivaanrannassa uskomattoman kauniina,
imaisi tunnelmaansa.
Antoi parastaan Luoja.
Isämme, jonka kädestä kaikki alkoi.
HYmyilin tyytyväisyyttäni,
herkistyin.
Kun lapsi huomaa kaiken kiireen keskellä ilahtua
pysähtyä nauttimaan Luojan työstä
se sai itseni tuntemaan tuon hetken suurempana,
tärkeämpänä.
Niin lapsoseni, ympärillämme on niin
isosti ihmeteltävää!

Tänään töistä kotiin ajellessa
tunsin sen.
Lupauksen.
Aurinko antoi kyytiä lumisille kinoksille.
Räystäästä tipahteli kirkkaita pisaroita.
KEVÄT kolkuttelee kynnyksellä.
Kapuaa kainaloomme tuota pikaa!

Minkävärinen on sinun kevääsi tänä vuonna?
Miltä se tuoksuu?
Miltä kuulostaa?
Mitä lupaa?
Minun kevääni on saanut uutta puhtia turkoosista.
Ripauksen raikkautta.
Vihreä vehreys ei ole hiipunut,
vaan nostaa päätään hiljalleen
herättäen luonnon pienet aarteet talviuniltaan....
Minun keväässäni tuoksuvat yrtit,
multa möyheä sekä hennot helmililjat.
Korviini se kantautuu sirkutuksena sirkeänä,
se hellii hennolla tuulahduksellaan,
silittää poskeani.
Litinä, lotina lätäköiden ilakoi innolla ihanalla!
LAsten riemu kiirii yli metsien ja peltojen,
maanääriin asti!
Kiitoksena kuulen sen.
Lupausta lunastaa Luojamme.
Antaa kauneintaan.
Avaan silmäni ja sydämeni aistimaan kaiken sen.
Kiitän.

Miten saammekaan olla
onnekkaita.
Tämä kaikki meille on annettu.
Rakkaudella asetettu.
Ja Hän näki, että näin oli hyvä.

Ripautan väriä pirteää.
Siirtelen, vaihtelen.
Tuohonko tämä vaiko tänne tuo?!
Sinne taikka tänne,
onnellisena tästä kaikesta olen.

Nauttikaamme kaikesta pienestä kauniista ympärillämme!
Läikäytellään iloa yli äyräiden!
HAlauksia visiteerajille ihanille!