Ihanaa!!!!! Rakastan armasta ihanaa miestäni!! Sain kuin sainkin remonttikärpäsen puraisemaan häntä. Vaivihkaa se jatkoi kärpästelyään..... ...ja nyt on keittiö saanut ripauksen uuttaa väriä. Aula ja ruokailutila ovat pukeutuneet vaaleaan. Olohuone odottaa omaa uutta väriään, joka jo nurkassa kurkistaa ja purkeissa uinuu. Nuorimmaisen kellervä huone saa vanharoosavärityksen yhdistettynä vaaleaan.... Jokin ihkuliini boordi vielä hakusessa.... Ja jopa leikkimökki sai lupauksen kesärempasta!!! IHANA MIES!!!
Pöpöliinin jäljiltä keralleni kulkemaan muutti uupumus ihan kiusaksi asti vei voimani. Unta olisin jaksanut vedellä sikeästi vaikka miten piiiiiitkälle, vaan kun työaamuina kello soittaa rauhaisan herättelymelodiansa ennen kukon laulua:(
Piristystä hiukkasen porevitamiinin ja hedelmäkoktailin yhdistelmästä :) Ja taas jaksaa!
Jokin outo pöpöliini otti ja muutti matkalaisekseni. Mitään ennakkoilmoitusta, kirjettä taikka edes s-postia ei itsestään laitellut. Kiusasi minua aamusella. Vei voimat ja mehut tyystin. Kaverina kulki pihamaalla auringon syleilyssä. Kapusi kanssani omenapuuhun oksia karsimaan. Velloi vatsanseutuvilla. Imi itseensä ilon kahvihetkestä. Väänsi vatsan nurinniskoin.
Mokoma. Uuvutti ja jäi keralleni lepäämään. MAhtaneeko viihtyä huomisenkin.....? Tuupin sitä tiehensä menemään.... En tykkää siitä ensinkään!!!
Pikkuinen poika huhuili haltioissaan ikkunaan kirmasi ihmettä ihailemaan! Aurinko punoitti taivaanrannassa uskomattoman kauniina, imaisi tunnelmaansa. Antoi parastaan Luoja. Isämme, jonka kädestä kaikki alkoi. HYmyilin tyytyväisyyttäni, herkistyin. Kun lapsi huomaa kaiken kiireen keskellä ilahtua pysähtyä nauttimaan Luojan työstä se sai itseni tuntemaan tuon hetken suurempana, tärkeämpänä. Niin lapsoseni, ympärillämme on niin isosti ihmeteltävää!
Tänään töistä kotiin ajellessa tunsin sen. Lupauksen. Aurinko antoi kyytiä lumisille kinoksille. Räystäästä tipahteli kirkkaita pisaroita. KEVÄT kolkuttelee kynnyksellä. Kapuaa kainaloomme tuota pikaa!
Minkävärinen on sinun kevääsi tänä vuonna? Miltä se tuoksuu? Miltä kuulostaa? Mitä lupaa? Minun kevääni on saanut uutta puhtia turkoosista. Ripauksen raikkautta. Vihreä vehreys ei ole hiipunut, vaan nostaa päätään hiljalleen herättäen luonnon pienet aarteet talviuniltaan.... Minun keväässäni tuoksuvat yrtit, multa möyheä sekä hennot helmililjat. Korviini se kantautuu sirkutuksena sirkeänä, se hellii hennolla tuulahduksellaan, silittää poskeani. Litinä, lotina lätäköiden ilakoi innolla ihanalla! LAsten riemu kiirii yli metsien ja peltojen, maanääriin asti! Kiitoksena kuulen sen. Lupausta lunastaa Luojamme. Antaa kauneintaan. Avaan silmäni ja sydämeni aistimaan kaiken sen. Kiitän.
Miten saammekaan olla onnekkaita. Tämä kaikki meille on annettu. Rakkaudella asetettu. Ja Hän näki, että näin oli hyvä.
Ripautan väriä pirteää. Siirtelen, vaihtelen. Tuohonko tämä vaiko tänne tuo?! Sinne taikka tänne, onnellisena tästä kaikesta olen.
Nauttikaamme kaikesta pienestä kauniista ympärillämme! Läikäytellään iloa yli äyräiden! HAlauksia visiteerajille ihanille!
K I I T O S!!!!! Harmaan maanantain piristyksestä kiitellen, ilahtunein mielin kaartelin nappaamassa kainalooni nämä upeat tunnustukset. Margelta sain jo tovi sitten hyvän mielen tunnustuksen. Tänään se oli putkahtanut luokseni vieläMaakalta ja Hannalta. Lennun luota taskuuni talletin ihkulaisen tykkäämistunnustuksen. Iloitsen jokaisesta hymystä, mietteestä, aatoksesta, jonka joskus blogistani lähtiessä saat mukaasi otettua!! KIITOS kaikille teille mukaville visiteeraajille!!! Tunnustuksia on tipahdellut moniin ihaniin blogeihin, joten ropsautan keväisen tunnustussateen jokaiselle jolla sellaista ei vielä ole!! Oleppa hyvä! Varmasti ansaitset omasi!!
Vietettiin tänään tyttöjen kanssa semmoinen female-päivä. Mies otti poitsuliinit mukaan koko päivän jääkiekkoturneelle ja me tytöt shoppailtiin saunottiin syötiin mozarellapitsaa ja nyt jo pikkuruisin uinuu.
TAvallinen,ihana päivä. Siitä sopii kiittää. Arjen ihmeet. Niissä lepää suuri salaisuus.
Miten sitä muuttuukaan tuo väreihin tykästyminen?! Yhtenä hetkenä kaiken pitäisi hohtaa sinisen sävyissä.... Toisena tovina ei sielu siedä häivähdystäkään sinertävää. Jossakin suuressa suloisessa hulluudessani halusin vuosi sitten olohuoneestamme kaksi seinää VIOLETIKSI! Ukkokulta suti seiniin uuden liilan sävyn. Nyt en kestä katsella ei sielu siedä nätiksi ei näky silmissäni muutu ei ei ei!!! Olen kyllääntynyt . Tarpeekseni ahminut violetin voimaa..... (kiittämättömyydessäni häpeilen...)
Vanhemman tyttösen kammarissa hehkuu roosa ja pinkki. Vaan hänpä halajaisi beigeä ja ruskeaa rusotusta huoneeseensa! (kiittämättömyydessään häpeilee...) Pikkusiskonen taasen elelee prinsessaista aikakautta ja kadehtien katsastelee siskonsa vaaleanpunaista valtaistuinta... (kiittämättömyyttään häpeilee...) Itsellään pirteä lime ja keltainen kevättä sirkuttaen vastaanottamassa....
Vaaleaa on saapunut vieraaksemme enenevässä määrin... Vehreällä viheriöinnillä höystettynä.... Kevät kutittaa rinnassa!
Värioppia lasten kanssa huomenissa aloittelen töissä... Siksipä ehkä sisikuntani silmäilee ympärilleen värejä poimien, popsien ja makustellen. Vaan enpäs tohdi kotosalla seinien väreistä supatusta aloittaa.... tulee se kevät tämänvärisilläkin seinillä....
Iloisen värikästä tätä päivää !!! Kiitollisin mielin.
Miten kaikki voisi olla vain sattuman sanelemaa.... VAilla tarkoitustako olisimme, vain visiitillä ilman määränpäätä?! KAikkinaisuus ympärillämme... se kaikki tarkoin tuumattu, kartan lailla kaavoitettu, rakkaudella synnytetty, armolla annettu.
Pieniä ihmeitä elämän kopat pullollaan! Eivät ne ole tupsahtaneet, tulleet tuntemattomasta. Luojan lahjoina ne on meille annettu, kukin tehtäväänsä tarkoitettu. Pieninkin. Hänen suunnitelmassaan jokaiselle paikka paras asetettu. Aarteita arjen ja juhlan. Jokainen paikkansa ansainneena. Jumalan kätten työtä. Taidolla tehtynä, toimeensa taivutettuna. Suurella rakkaudella räätälöity ja viisaudella veistetty. KAikki mikä on. Jumala on Jumala. Hän yksin tietää mitä tekee. Ei meidän ymmärryksemme riitä. Otan vastaan sen mitä annetaan avoimin sydämin. USkoen. Luottaen. Se riittää.
Varjele sitä mitä on sydämessäsi, siellä on koko elämäsi lähde. Sananl. 4: 23
Tahdon varjella sitä mikä on tärkeää, täyttää sydämeni kiitoksella, riemuiten ylistää, nöyrimmin nyökkäillä, käteni kohti korkeuksia kohottaa.
Avaan sydämeni salvat, luukut lukot aukaisen...
Mietteitä mielen sopukoista. Jaan ne kanssasi.
Hän on lähellä jokaista, joka Hänen puoleensa kääntyy.
Sain HAASTEEN. Listaa viisi inhokkiruokaasi ja haasta mukaan viisi bloggaajaa. Valoisat aatokset ovat kutitelleet mieltäni viime päivät. Kiitokselle olen antanut asuinsijan viereltäni. Mutta. Pilke silmänurkassani otan vastaan saamani haasteen, jonka sain Elämän helminauhaa-blogin Margelta ja yritän hieman raottaa kiittämättömyyteni kirstua.... INHOKKIruokia luvassa viisi kpl HMM....... Kielelle pyrkii kulinaristinen NAM!! Työntelen sitä matkoihinsa..... Suljen silmäni. Minun inhokkilistani topfive on.... EN tykkää: 1.silakkapihveistä ENKÄ 2. maksakastikkeesta ENKÄ 3. kyljyksistä ENKÄ 4. oliiveista(ei taida täyttää ruuan kriteeriä:) ENKÄ 5.veriletuista
Kiitosta heittelen kuitenkin ilmoille kaikesta tarjotusta!! Hmmmmm.... Ottakoon matkaansa tämän haasteen ohikulkiessaan ken mielii... En valjasta sillä ketään erityisesti tällä kertaa.
Ja tähän loppuun sopinee kuitenkin: KIITOS RUUASTA!
Helmikuinen halla antoi kättä maaliskuulle.... ...."Jatka sinä tästä",virkkoi ja sulki silmänsä. "Mieluusti viritän lauluni keväälle", mietti maaliskuu. "Minuako jo odotteli joku?!", hämillään lämpimien hymyjen edessä. Oi, odotettu vieras! Tuo mukanasi V A L O A!!!!
Sinun sanasi on lamppu joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani. Ps119:105
Valoa matkallemme kaipaamme. Elämän lyhdyksi Sinut tarvitsemme. Sinut, jolle mikään ei ole mahdotonta. Miten mittaamaton onkaan voimasi! Olet aurinkomme pimeällä.
Olet lyhtyni. Valoni. Turvani, linnani.
"Esiin pimennosta nouse kokonaan, sinä olet totta, sinut tunnetaan...." Kuura koskettaa poskea. Viipyy hetken. Jättää huntunsa harteille hetkeksi... ...hiipii jättäen jäähyväisensä. Sulaa pois.
Ihanaa!!!!!
Kirppiksellä käväisin pikavisiitillä.
Pöpöliinin jäljiltä keralleni kulkemaan muutti
Piristystä hiukkasen porevitamiinin
