VANHA KELKKA HAAVEILEE................................

Joku Riihipirtin vieras saattaakin muistaa, että minulla on hassu intohimo "kätkeä" metsäämme kaikkea sinne oikeasti kuulumatonta. (Kurkista vanhoja postauksia, jos jäit miettimään, mistä höpisen.... :)) Tämä vanha kelkkapolo löytyy läheltä puuvajaamme, jäkäläisen pikkukallion laelta. Kesällä se saa kyytiinsä kukkaruukun taikka enkelin.....syksyn tullen se aloittaa haaveilun..................................
.....................lumisesta talvesta. Se vaipuu aatoksissaan muistoihinsa....nuoruusvuosiinsa, jolloin se sai kiidättää jalaksillaan nauravia, punaposkisia lapsia mäkiä ja polkuja ylös ja alas.
Nyt vaikka kunnon talvi tänne eteläiseen maamme kolkkaan onnistuisi saapumaankin, saa tämä kelkkavanhus totisena todistaa sitä tosiasiaa, että lapset kaivavat vajastaan esiin uutuuttaan kiiltävät, värikkäät menopelit. No, sen verran minun käy vanhaa kelkkaa sääliksi, että olen aatellut lyhdyn istuttaa sen turvalliseen kyytiin!Pari hypähdystä alas kalliolta....askel, toinen ja stop. Siinä!! JUu, löytyy vielä lisää talvesta haaveissaan unelmoivia...........siinä se nojaa puunrunkoon laiskasti kuin nukkuisi. Mutta tietää se kyllä, että tuleepa sitten lunta tai ei, niin tämä lintukoto pääsee keskeiselle paikalle keittiön ikkunan taa. Siinä se jo monena talvena on uljaasti seissyt vastaanottamassa ruokavieraitaan.2006 tammikuun pakkaspäivän kelkkailukuvan myötä tältä päivältä ja näiltä haaveiluilta HEI!