ENSI askel sydänten polulla!!!!!

Anoppi toi tullessaan kassillisen kaikenmoista...lehtiä, vanhoja kirjoja, akvarellipapereita ja kankaita.....jos kelpaa? No, toki kelpasivat. Hyvä, että kuulemma sai kaappiin tilaa. (samainen ongelmanhippunen piileskelee meidänkin komeroissa alias "tilanpuute", muttei siitä nyt sen enempää....shhhh). Mutta ne kankaat aiheuttivat seuraavaa:
Eilisiltana oltiin kolmisteen kotosalla illansuussa, minä ja tytöt. Miesväki oli urheiluharrasteiden parissa. Srrrrr.....juu-u ihan totta meillä surisi OMPELUKONE! JOS tuntisitte käsityötaitoni , hurraahuudot kaikuisivat siellä juuri nyt!!!!!Minä en ompele koneella. Paitsi nyt. Kiitos kuuluu vain ja ainoastaan teille rakkaat ompelevaiset ja taitavakätiset blogisisaret! Minussa on remontoidun ja edelleen vihoittelevan polven ja jo toiseen otteeseen minuun iskeneen loppuvuosiflunssan lisäksi UUSI TAUTI: sen nimi on MINÄKIN TAHDON OPPIA OMPELEMAAN! JA apulaisenikin olivat innoissaan.....meidän äiti ompelee! Näpertelivät siinä sitten neitokaisetkin oman osansa. Sydämiä syntyi kuin syntyikin.....(se, mitä niihin laitettiin täytteeksi jääköön ikisalaisuudeksi :) meillä kun ei vanua luontaisesti kaapeista löytynyt....
Kuiskivat sydämet nämä sydän syrjällään, että en kai tohdi valoisassa heitä täällä esitellä, mutta uskaltauduin kumminkin.........Vielä eivät ole paikkaa itselleen löytäneet, mutta kun joulu tuolta tulla jollottaa, niin eiköhän Riihipirtistä sydämille omat kolot löydy..................Nyt saavat vielä loikoilla lasivadilla peläten, että joku poskeensa pistelee:)
Tänään postista saapui tilaamani VillaHarmonien paketti. Uutta pitsiä kävin heti sovittelemaan.....josko sydämet sitäkin vielä saisivat ympärilleen....tai ainakin seuraavat serkkunsa.......SYDÄMELLISESTI kiitos!!!!!