sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Hyvä harmaa

Sumuun pukeutunut sunnuntai kuiskii pehmein sanoin. Venyttelen raukeutta raajoistani, tyytyväisenä yönmittaisesta unipolusta rakkaan kainalossa. Tarjoan korvani maiseman kertomalle, kuuntelen pienen äänen. Harmaaksi pesty on koko utuinen tienoo, kanssani raukea.  Aamuaskelin hiivin  ikkunasta toiseen ja hymyilin sille harmaudelle, jossa kaikki tuntuu lepäävän kuin suurella kämmenellä. Taivas on laskeutunut lähelle maata, kuin ei olisi kumpaakaan tai olisivat yhtä. Menneiden päivien tapahtumissa sain säilyä syrjässä ikäviltä. Ymmärrän miten pysähtyneet kotoilupäivät , toipilasolo, olivatkin huolenpitoa ja hoivaa. Sain uinua turvassa. Nyt horisontissa häämöttää ajatusten tuulettelun viikko, loma, jonka päivien kulku on kohdallani avoin. Saakin olla. Tänään mietteeni tanssivat kuin pihakoivujen latvat pienessä tuulessa. Keinuvat ja nautiskelevat, turhia murehtimatta, ottavat varovaiset askeleensa. Verkkaiseen tahtiin kirjoittavat oksat runojaan harmaaseen taivaspaperiin. Annan katseen kulkea korkealle tavoittamaan muutaman rivin. Sanoittavat  luvan levähtää.
Kylmiön liitutauluovessa kymmenistä sanoista irtaantuneina huomaan muutaman sanan runopilven. Pysähdyn lukemaan. Neitosenko sormet niitä ovat siirrelleet? Suljen oven ja maistelen maidonhakumatkallani sanojen helmeilevää ajatelmaa. Pienet säikeet saavat minut kiittämään kivusta, siitä joka välillä viiltää kehoa, siitä, joka joskus haavoittaa sisintä. Jokin uusi niistä aina saa kasvulleen paikan. Aina niistä versoaa harmaan taakse piilotettu hyvä. Rohkea voi olla uskaltamatta. Edessäpäin siintää kaikki se, mitä mahdollisuudeksi sanotaan. Jokainen pieni omani uskaltaa olla oma itsensä. Se riittää. Sitä istutan oppijataimiinikin, luottamusta omiin kykyihin, ja niihin voimiin, jotka aina kantavat, jos omat ehtyvät hetkeksi.



Tämä päivä on ollut mukavasti vakaa. Rakas täytti vuosia, olen onnekas saadessani olla omansa. Poikanen palaili mummolan yökyläilyltä. Ovelta jo hihkaisi, miten maukasta oli luumupuuro. Metsän uumenissa kävellessä läpi harmaan huomasin hivenen kohmeaa valkoista tallessa, puiden suojissa. Askeltemme alla se suli ja sammalen vihreä pehmeys punoi omat runonsa polun pieliin. Latovanhuksen nurkalla, pellon pielessä, harmaan keskellä seisoi vitivalkea kissa. Tarkkaili kulkuamme. Sen olemuksessa oli eleetöntä kiireettömyyttä, viisautta, josta kudoin uuden runon.

Rakkaan tuomaan perjantaikimppuun piti leikitellä kamerasta valo. Aamusta asti sama sävyttömyys , yhä tallessa ikkunan takana. Sitä vasten oli hyvä piirtää päivälle valoisa kehys. Pienistä hämärän pisaroista tiivistyi valo , runoiksi asti riimittyvä. Ja vielä on jäljellä ilta.

11 kommenttia:

  1. Siunattua lomaa sinulle, ystävä! Eikö ole ihanaa aloittaa loma ilman suuria suunnitelmia, kiireettä katsellen ja kuunnellen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulle toivon myös lomantäytteeksi levollista oloa.
      Kenties kerkeämme tavata.....olen huomisen jälkeen sen suhteen viisaampi:)
      Mutta ihanaa, että loma on. Juuri nyt sille on oiva kolo. Koitan kutsua sitä kuitenkin muuksi kuin HIIHTOlomaksi:) Olisiko se voimaloma. Jaksamista jakava.

      Poista
  2. "...jossa kaikki tuntuu lepäävän kuin suurella kämmenellä." ja "Rohkea voi olla uskaltamatta." Kiitos tinttarus. Tulin lueskelemaan tänne hieman levottomana ja ärtyneenä, nyt mieleni jo lepää <3 Laitanpa vielä meidän taivasmusiikkia taustalle* Toivon sinulle levollista, hyvää lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, jos sait täällä sanojeni patjalla levähdettyä levottomuudesta loitommas.
      Toivottavasti olette tautimokomalta säästyneet.....
      Kiitos, lomalle avaan nyt sylini apposen auki ja tervetulleeksi sen toivotan, kaikellani!
      Annan taivasmusiikkimme soida päivien kulussa. Metsäaskelten jälkeen sävelet saavat soittaa venyvän, rentoutuvan kehon taustalla:) Aion antaa itselleni luvan hemmotella mieltä ja kehoa, ajatuksillekin löytyy ilmavampi tila kun ei tarvitse kurkkia kelloa, kalenteria ja aikatauluja.

      Ihanaa viikkoa sinullekin toivon! Hymyilen ja vilkutan♥

      Poista
  3. <3 <3 <3 Hymyilen ja vilkutan takaisin:) ja hyvää lomaa toivotan! t. eräs sanojesi patjalla viihtyvä viipyilijä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ iloisena kiittelen sanoistasi ja toivon kerallesi lukuisia hyvän hetkiä!
      Hymyjä ja halauksia alkavaan viikkoosi.
      Helmikuun valossa viipyilyä! Siellä se on harmaanakin päivänä:)

      Poista
  4. Niinpä, edessä siintää uusia mahdollisuuksia, emmekä ole yksin vaan saamme levätä suurella kämmenellä, juuri sellaisina kuin olemme. Iloitsen sanoistasi. Oikein rentouttavaa lomaa sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kauniisti sanot. Mahdollisuudet näkee, kun katsoo sydämen silmin♥
      Ihanaa viikkoa sinulle.
      Vesisade ja sumu pehmentävät maisemaa.

      Poista
  5. Ehdinkin jo odottaa kauniita sanojasi..:) Kiitos♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle♥
      Usvan läpi täältä vilkutan.....

      Poista
  6. Your flowers are lovely today. It looks like spring is on its way. Do you have a translation button - I can't read your wonderful words?

    Have a blessed week, and thank you for sharing your story on my post today. I loved it and made me smile.

    Love,
    ~Sheri

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥