keskiviikko 15. tammikuuta 2014

From day to day♥

Ihania! hihkui pakkasaamun punertamin omenaposkin oppijatyttö tänään välitunnilla. Auringon onnistui työntää pieni rako taivaan pilviverhoon. Taivaasta laskeutuvaa valopolkua vasten hohtivat alas hiljaa leijaavat hiutaleet sädehtien ympärilleen talvilumoa. Lapsen lailla pienestä saa isosti itseensä ilovoimaa, kun vain hetkeksi pysähtyy näkemään! Sormenpäissä kipristeli pakkaspojan visiitti, mutta lapsen käsi omassani lämmitti niin sormenpäitä kuin ajatuksiakin. Pelko ja epävarmuus on tehnyt pesää sisimmän mietteissä. Huoli on asettunut hymyttömyydeksi kasvoille, joille jokin tuntematon tekee omiaan, koskettaa ja jättää jäljet kertomatta, mikä on ja miten häipyisi kiusaamasta.
Kauan kaivattu valkeus levitti viittansa liepeet maisemaan. Loihti valon takaisin pimeään. Saapuu se kajastamaan vielä huolihämäräänkin ja työntää epätietoisuuden verhon sivuun. Käännän uuden lehden ystävän lähettämästä ja poimin lupauksen: "Your heavenly father knows your needs. He will always give you all you need from day to day." Miksi minä?on viipynyt kysymyksissäni . Miksi vielä tämäkin? ollut mietteissäni. Eikö jo riitä?ovat kuuluneet huokaukseni. Vaan ainut oikea tapa on etsiä itselleen levollisuuden lempeä kotikolo ja levähtää luottamus ja luja usko seuranaan.
Puuteripumpulinen lumi ja pastellitaivas saattelivat tänään kotimatkaani. Tyttönen riemuitsi oman opettajan huomisesta saapumisesta sairastelun jälkeen. Poikanen oli tohkeissaan urheiluyläasteen hakukaavakkeista. Neitonen pääsi näyttämään mallia poikasen harjoituksiin. Oppivat kahvakuulailua jalkapalloilun lomassa. Rakas lähetti lemmenviestin. Arki kulkee polkuaan ja jakaa pientä hyvää hengitettäväksi. Jälleen yhden päivän verran. Ei elämä ehkä liian helppona helähtäisi niin herkästi .

3 kommenttia:

  1. Hyvä,jos joskus helähtelee. Täällä ei edes kumahtele, on vaan raskasta ja pimeää. Kyllä kai se valkenee täälläkin, kun vain jaksaisin odottaa.

    VastaaPoista
  2. Elina,
    aina se pieni hentoinen valonjuova ajallaan löytää tiensä tummuuden ja raskaan läpi! Siihen luottaen jaksaa.
    Toivon , että kohdallesi se pilkistäisi jokaisessa päivässä niin, että hetkeksi raskas väistyisi taaemmas ja antaisi tilan helähdykselle♥
    Itse koitan synkimpänä hetkenä muistaa, että kun on pudonnut pohjamutiin, on taas tie vain auki ylöspäin.

    Voimia ja siunausta päiviisi!

    VastaaPoista
  3. Kiitos sanoista, kiitos ajatuksista, nimiä sain omaankin elämään... "hymyttömyys kasvoilla takana huoli", tästä on kysymys... Jos ihmiset ei näe, niin Isä näkee ja tuntee joka solunkin. Tällekin päivälle saamme pyytää "helähdyksiä" ja "ilovoimaa". Siunauksin Jaana

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥