sunnuntai 10. marraskuuta 2013

- ♥ -

Joskus pimeä piirtää valon. Perjantain tummuneessa illassa astelin lähikaupungin jokivartta. Tuokio aiemmin olin vilkuttanut tyttöselle. Karatetuntinsa ajan oli minun askeleilleni tila ja ajatuksilleni sija tummana läikehtivän joen rantamilla. Vastarannalta kaikuivat heleät poikkihuilun sävelet. Kuuntelin ohikulkevien askelten tahteja. Monenlaista kulkijaa, monta päämäärää. Haikeana ilmassa väreilevät  huilun tahdit itkivät yksinäisyyttään, kaipuutaan. Suuntiinsa kiirehtiviä ihmistarinoita. Hymyilin johonkin korkealle, harmaastaan sadetta tihkuvien pilvien taa. Olet siellä näkemässä kaiken.

Pihapiiri on asettunut kaamoslepoon. Odottaa ensihiutaleiden peitettä ylleen. Talvivaloa omaan pimeäänsä. Lähimetsä kutsui tänään syliinsä isien juhlapäivään erityisen joukon. Kolme isää, seitsemän lasta ja yksi koira. Reippailivat punan poskilleen. Minä sytyttelin ruokapöytään kynttilät. Tyttösen laulu kimmelsi pieninä helminä rakkaan silmissä. Omaan vointiin hiipi hauraus. Tänään vähässä on ollut riittävästi. Marrasharmaassa tuikahtaa valo pienissä ihmeissä. Keittiössä vastaleivottujen sämpylöiden herkullinen tuoksu. Neitosen käsissä saivat pyöreytensä. Poikasen popcornien poksahtelu kuin pieni ilotulitus iltataivaalla. Rakas jännittää ,miten käy kotomaan kiekkoilijoiden. Minä kuuntelen miten hiljaisuus soi kaiken yllä. Saan olla omistani onnellinen.
 Olet paras isä, virkkoivat aamusella pienet suut. Neitonen sanoittaa haikeuttaan. Omilleen lennähtäneen vaikea päivä tämä aina. Elämä jättää juovia, joiden sävyihin ei valo yllä. Puhelimessa omani äänessä ilo soitostani. Tiedän, että odotti. Pieni huoli painoi poskensa omaani vasten. Pidä isästä huolta, pyydän. Lettipäätyttönä olin niin isin oma. Yhä on paikkani vierellään erityinen. Niin paljon samaa on meihin punottuna. Ja kaiken yllä yksi yhteinen. Isä, jonka huolenpitoon luotan silloinkin kun valo piiloutuu.
Annan pimeälle luvan laskeutua , jotta valo riittää osoittamaan  arjen enkelten lennon. Muistutan itseäni, ettei tärkein aina edes näy. Hymyilen muistolle viikkoni varrelta. Oppijapoika kertoi, miksi vihkoon piirtyi niin vähän. Ilon ja kiitoksen aiheita oli ollut määrä piirtää tai sanoittaa. "Minulla meni niin paljon aikaa, kun oli monta muistoa ja yksi haave", virkkoi hiljaa tuo yleensä varsin puhumaton. Sain kuulla koskettavan tarinan sisiliskosta, jolle yhä haaveilee pääsevänsä tekemään pesän joskus sinne missä kesällä olivat matkanneet. Kaikki ei aina ole sitä, mitä silmin poimimme. Toisinaan sydän näkee enemmän ,syvemmin.
Yöllä rummuttanut sade vei unitunneistani omansa. Väsymys tekee pesää haurauden vierelle. Tyttönen soittaa kitarallaan pehmeyttä ajatuksiini. Takkatulen lämpö ja rakkaan kainalo. Niihin sukellan ja haukkaan uunituoreen sämpylän. Vähässä on enemmän!

14 kommenttia:

  1. Kiitos lämmittävistä ja haikeistakin ajatuksistasi! Taivaan Isän kämmenellä on hyvä aloittaa taas uusi viikko. Voimia sinulle siihen!

    VastaaPoista
  2. Tekstilläsi oli rauhoittavaa aloittaa tämä uusi aamu vielä hieman unisilla silmillä. Sinulla on kirjoittamisen lahja ja taito saada sanat kauniisti paperille <3

    VastaaPoista
  3. Vähässä on enemmän...mikä viisaus! Yhdyn täysin Annan sanoihin, sinulla todella on kirjoittamisen lahja. Ihanaa että käytät sitä ja kosketat meidän lukijoiden sydämiä <3.

    VastaaPoista
  4. Hitunen,
    Sinunkin viikkoosi paljon levollista marrasvaloa!

    Anna G,
    voi kiitos, sanasi ottivat syliin ja silittivät pehmeästi posken nukkaa:)
    Viikkoosi paljon ilovalon kajastuksia!!

    Nainen talossa,
    sinuakin kiittelen kauniista sanoistasi! Lämmittävät mieltä ja paijaavat sisintä:)
    Marraskuu kulkekoon osallasi levollisten tähtien tuikkeessa!

    VastaaPoista
  5. Voih, eipä naihin sanoihisi ole oikein edes kommentoitavaa niissä on niin sanottu jo kaikki :)Ihanaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  6. KAisa,
    kiitos♥ Valoisaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  7. Kiitos!
    Niin monta viisasta sanaa/ajatusta taas annoit meille purtavaksi:"Elämä jättää juovia, joiden sävyihin ei valo yllä." Tuon olen kokenut niin syvästi.
    Siksi tänään koettu valo on sitäkin vastaanotetumpi!
    Haurautesi keskelle voiman hetkiä!

    VastaaPoista
  8. Kun sen muistaisi, ihan joka päivä, että vähässä on enemmän. Opetellaan. Kiitos.

    VastaaPoista
  9. Sydämen näkö on todellakin jotakin muuta kuin todellisuus ympärillämme. Omassa työssäni , varsin raskaan viikon loppuvaiheilla mietin , että toivottavasti kaiken kiireen ja hälinän keskellä sydämen valot paloivat edes pienen hetken niin että kanssakulkijat saivat muutakin kuin hätäisen silmäyksen tai ohimennen huikatun tervehdyksen.

    Siunausta loppuviikkoosi ja onnellisia hetkiä oppijoittesi kanssa , toivottelee
    -Sari-

    VastaaPoista
  10. Oi, miten ihana aarreaitta täältä löytyikään, kiitos Jumalle sinusta Tinttarus kallis! Pongasin sinut Amandan tuvan sivulta migreeni asian tiimoilta. t. Jaana

    VastaaPoista
  11. Ajatuksien aitta,kiitos!
    Valoa valoa valoa, sitä sinun päiviisi toivon!
    Marraspimeä velloo tummuutena ympärillä. Odotan kovasti talven valkoista puhtautta!
    Olet kulkenut läpi pimeän. Mutta lohduksi meille tieto, että aina se valo kuitenkin on. Vaikka piilossakin, niin se ON.

    Satu,
    opetellaan.....
    Aina tuon pienen viisauden muistaminen ei ole ollenkaan helppoa!
    Tuiketta päiviisi!


    Sari,
    olen varma, että sydämen valo loistaa , vaikkei sitä itse huomaisikaan! Pienessäkin juovassa on valtava voima.
    Erityisyyttä päiviisi!

    Jaana,
    voi kiitos, niin kauniisti sanot.
    Olet lämpöisesti tervetullut uudelleen!!
    MArrasharmauden keskelle sinulle toivon runsaita valon kajastuksia!

    VastaaPoista
  12. Aivan ihania mieltä lämmittäviä ajatuksia, ja yhdyn niin s
    täysin sydämin tuohon lauseeseen, että saan olla omistani onnellinen :) valoa ja lämpöä loppuviikkoosi.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥