perjantai 25. lokakuuta 2013

Uupunut

 On vierähtänyt viikko. Viereeni juuttunut voimani ja ääneni vienyt tauti viipyy yhä tiukasti kiinni, ihoni alle kaivautuneena. Haaveilen hiljaisuudessani syystuulen viileästä hyväilystä. Ikkunat ovat ovi maailmaan päivissäni. Jaksan katsahtaa ja kerätä ajatuksiini sen, miten rivakkaotteinen sadetuuli pesi maisemasta värejä, himmensi kaikkialle loppusyksyn valot. Viimeisten lehdyköiden ote heltiää ja vaimein tanssiaskelin ne pudottavat itsensä tuulen tuuditeltaviksi matkalla mullan tuoksuun. Jättävät jälkeensä tärkeän. Silmut valmiiksi uutta kevättä varten. Luopuessa aina jotain jää , saadaan tilalle tyhjään. Huomiseksi luotu on jo minuunkin silmu, versoamaan se, mitä siihen hetkeen tarvitsen.

Kun on pakko pysähtyä ja hyväksyä, ettei se, mitä piti, ikinä löydä perille, huomaa vähemmässä olevan kyllin. Murhe oppijoista raivaa pienen polun minuun, kunnes tarvitsen kaiken voimani siihen, että jaksan tämän hetken. Oman polkuni. Eiliseen sain valonsäikeitä, pieniä tuikahduksia, joista syttyi sydämen lyhty! Rakas toi töistä tullessaan kirjan verran uusia Anna-Mari Kaskisen rivejä. Annoin itselleni luvan lukaista yhden kerrallaan, jokaiselle tilan hyväillä ja helliä hetken. Ystävän viestistä poimin auringonsäteen, joka kimmeltää yli kipupimeän, jonka sisällä istun. Iltarukouksessaan pyytää kaikkein pikkuisin, että äiti jo paranisi, ettei muut sairastuisi. Osaa jututtaa Kuuntelijaa lapsen lailla.
En saanut syyslomaa. En päässyt metsän pehmeisiin sammalhuoneisiin kuuntelemaan puiden puhetta. En kyennyt mihinkään , mitä suunnitelmiini ehdin piirtää. Eivät riitä voimat askeliin pihapiirin turvassakaan, eivät kahlaamaan viimeisten lehtien lammikoissa. Mutta tämä, että olen ja ajattelen, kiitän ja kummastelen, se riittää nyt. Kipu hellittää ja kasvan pienuudesta kohti arjen juhlaa. Nyt on lupa olla uupunut.

Rikas elämä.
Erilaiset yhdessä,
vieri vieressä,
juurissa mullan tuoksu,
oksilla tuulen laulu.

-Anna-Mari Kaskinen-

14 kommenttia:

  1. Miten sinulla onkin taito laittaa sanasi niin kauniisti vaikeinakin hetkinä. Miten monelle ne tuokaan lohtua oman arjen taisteluissa. Voi, miten riipaisi nuoriman sanat äidin paranemisen toiveesta. He pitävät huolta, kantavat pahimman yli. Voimia, hyvä ystävä!

    VastaaPoista
  2. Mummeli,
    kiitos. Meillä pienin 10-vuotias suloinen tyttönen kantaa läheisiään joka ilta rukouksin Isän eteen.
    Kiitos sinulle niin lämpimistä sanoistasi.
    Siunausta syksyn päiviisi. Pian ne jo kuljettavat meitä jouluun!♥

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

  4. hali.terv toinen
    väsynyt mamma

    VastaaPoista
  5. kaikella on aikansa.
    Lepää ja kuuntele miten luonto valmistautuu pysähdykseen.
    haleja sinulle ystäväiseni ♥

    VastaaPoista
  6. Saan ihan mielettömästi voimaa näistä sinun teksteistäsi, Kiitos siitä.

    VastaaPoista
  7. Miten pitkään tauti joskus pitää otteessaan! Kaksi vuotta sitten itse olin liki kolme viikkoa pienessä kuumeessa eikä siinä auttanut muu kuin pysyä ikkunan lämpimämmällä puolella ja levätä riittävästi. Liitän sinut iltarukoukseeni minäkin; Isä, anna terveys ja uusi voima rakkaalle ystävälle!

    VastaaPoista
  8. MAria,
    ♥ voimahalaus!

    Hanne,
    kunpa jaksaisi levätä sen varassa aina, että
    kaikelle ON aikansa.
    Lempeää viikonloppua sinulle!


    Anu Kristiina,
    voi kiitos.
    Lämpö läikähtää sydämellä sanoistasi.
    Ihanaa, jos sanani voivat olla jollekin virvoittava keidas arjen erämaassa!
    Voi hyvin kultainen!

    Hitunen,
    kiitos ihana ystäväni!
    Voimattomuuden pesässä nyt lepään ja koitan malttaa odotella hetkeä, jolloin taas jaksan astua arkeen.
    Kiitos, kun olet siellä ja suljet minutkin huokauksiisi kohti Kuulijaa!

    Voi hyvin♥

    VastaaPoista
  9. Käyn teksteissäsi "terapiassa" . . saan itkeä ja iloita samalla aikaa .
    Mulla on A-M Kaskisen runokirjoja useampi , hänellä on Luojalta suuri lahja asettaa sanat kauniiseen muotoon , ihan niinkuin sinullakin . . Iloitkaamme siitä !
    Miten osuikin taas tämä melankolia niin kohdalle. Minua ei ole nujertanut flunssa , vaan huoli esikon elämästä . . mutta taudin lailla se lannistaa ja raivaa ilon ja värin elämästä . Jaksamista on juuri sen verran kuin on pakko , ei yhtään enempää . Isän eteen nöyrryn päivän aikana useaan otteeseen ja pyydän suojelusta ja varjelua lapsilleni , äitinä kantaa huolta siipirikosta ja niistä jotka yrittävät räpistellä siinä rinnalla.
    Toivon hartaasti huolettomia päiviä ja aitoa iloa sekä sinulle että omaan elämääni.

    Tulipas varsin apea kommentti , mutta elämässä tulee väliin harmaat sävyt vahvempina , mutta toivon mukaan myös ne iloisemmat sävyt ovat odottamassa meitä jokaista .

    Meillä sataa lunta oikein pitsiverhon lailla , aamulla maa on valkoinen

    Siunausta ja iloa elämääsi
    -Sari-

    VastaaPoista
  10. Parane pian, voimaa ja iloa toivon! Lämmin kiitos postistasi, ilahdutit niin!! Halaus, ystävä!

    VastaaPoista
  11. Sari,
    olen hurjan kiitollinen, jos voin Riihipirtillä jakaa jotakin, mikä koskettaa voimia jakavasti. Suljen sinut rukoukseeni. Äitinä olemisessa tuskallisinta on huoli omistaan. Minulla esikko jo toista vuotta asustaa omillaan ja huoli sekä ikävä ihan nujertaa aika ajoin. Nipistää ihon alla asti, kun pelkää, ettei elämä viekään oikeita polkuja eteenpäin. Oma voimalauseeni on "Älä pelkää, usko ainoastaan" nuo sanat lausuttiin kauan sitten ja niissä on voimaa yhä.
    Jos haluat laittaa minulle sähköpostia ja vaihtaa ajatuksia lähemmin, saa minulle viestiä perille osoitteeseen mikontiina@gmail.com.
    Ole luottavaisin mielin silloinkin, kun tuntuu, että harmaa on ainut sävy päivässä. Se koko väriloisto on silloinkin tallessa ja odottamassa taas oikeaa aikaa kukoistaa!
    Meistä pidetään huolta, vaikka välillä myrskyt horjuttavat ja tuntuu, ettei valo kajasta mistään.
    Voimaa, iloa ja valoa sekä runsasta siunausta elämääsi ja Taivaallista huolenpitoa esikoisesi ylle!

    VastaaPoista
  12. Satu,
    kiitos. PAhin terä taudista taitaa hiljalleen taittua....
    Sinnikkäästi on kimpussa ollut. KAipuu ulos on valtava! Tuoksuttelen avoimesta ikkunasta raikkaan syyssunnuntain talventuloa lupaavaa huumaa! Vielä eivät voimat kanna pihalle asti.
    Voi hyvin kultainen Satu♥

    VastaaPoista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Oikein paljon voimia ja jaksamista sinulle <3
    Aurinkoa alkavaan viikkoosi!!! <3

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥