perjantai 9. elokuuta 2013

Elokuu ehti vierelle

Elokuu on huuhtonut arkea esiin hiljalleen. Huomaan tarttuvani tiukasti elovapaiden viimeisiin säikeisiin. Vaikeammaksi on tehty osalleni reitti, jonka viitassa lukee ARKI.  Mieluusti sitä astelisin laulellen lempeitä säveliä, vaan askelia koskee ja ääni ei kanna edes hyvänmielen hyräilyn verran. Huolet ja murheet kaivautuneet ihoksi minuun. Rakas keksi yllättää ja kuljetti meidät irti maankamarasta yhden aamupäivän ajaksi. Annoin mielen lipua höyrypaatin tahtiin ja uppouduin merituoksun lumoon. Päivä välkehti ja sain hämmästellä, miten poutahattaroiden hahtuvat hakivat väylää omiin untuvasatamiinsa. Lasten silmissä vilkutti ilo. Kaikessa ihmeettömyydessään retkemme oli minulle kuin askel takaisin lomasatamaan. LOMA. Olen maistellut sen anteja ajatusteni eväskorista ja leikitellyt uusin merkityksin. Lasken Osan Murheista Ainoalle. Lajittelen Omaa Minuuttani Armollisemmin. Lupaan Onnen Mahtuvan Arkeeni. Luotan Omiin Mahdollisuuksiini Ahnaammin. L O M A. En jätäkään sitä ,vaan kannan mukanani mihin ikinä askeleeni jaksavat kuljettaa! Aina sen renkaan syrjästä kuitenkin saa otteen ja saa kiittää, ettei tälläkään kertaa uponnut, putosi vain.
 
Kotipelto on puitu, puimuri hyrissyt jäähyväislaulunsa kesälle. Itse en olisi ollut vielä valmis hyvästelemään. Kypsyneen viljan tuoksu jätti haikeuden ilmaan, josta yhä hengittelisin vapautta, jossa aamu kättelee alkavaa päivää eikä vielä tiedä, mitä illalla on annettavanaan. Sade on pessyt pyykkiään. Raikastanut maisemaa. Suihkutteli keskiviikon retkivarpaamme metsän sylissä. Käsissä mustikkapurnukat ja suopursuntuoksuinen kimppu kuljimme luontopolun häntää. Lapset lauloivat sadelaulua ja juoksivat litimärkiä askelia läpi kalliosyvänteiden, yli pitkospuiden. Ukkosen kumea ääni säesti taivalta kohti autolla odottavaa maaliviivaa. Elämänmakuinen retki. Paistetta ja ukonilmaa, tyyneen yhtäkkiä väyläänsä avaavaa elotuulta, joka toi mukanaan harmaata taivasta halkovat salamat. Pehmeys, joka kietoutui halaukseksi vilusta värisevän ympärille.
Tänään hiljaisuus istuu vierelläni. Osoittaa sormellaan syksyyn värjäytynyttä maisemaa. Opettaa näkemään, miten keltainen tanssii ilmassa sadepisaroiden seurana. Tyhjä pelto itkee salaa sateen suukottaessa sen tummaksi kynnettyä pintaa. Kaikki odottaa hetken, elää tätä pientä tuokiota kanssani, jota täksi hetkeksi kutsutaan. Siinä sen pitäisi olla. Kaiken ,mitä tarvitsemme. Äkisti se livahtaa ohi, pyyhkäisee muistijälkensäkin , ellemme tartu siihen tarpeeksi ahnaasti. Olen tehnyt päätöksiä, joista olen vienosti ylpeä. Vaikeaa pitää karsia, jotta toinen vaikea saisi tilaa lakata olemasta ylitsepääsemätöntä. Lapsilla jäljellä vielä aittaöitä. Täksi illaksi on luvattu sytyttää kymmenet lyhdyt ja takkatulet tummuvan illan sylissä, satoi tai paistoi. Elokuun ilta on silti lämmin.

7 kommenttia:

  1. Kiitos. Taas kerran. Mieli lepää tekstejäsi lukiessa. Ja samaistun aika paljon tuntemuksiisi kesästä ja alkavasta syksystä, lomasta.

    VastaaPoista
  2. Oih, Lupaan Onnen Mahtuvan Arkeeni <3 Tämän otan itselleni lupaukseksi.

    VastaaPoista
  3. Kaunista♥
    Minäkin Lupaan Onnen Mahtuvan Arkeeni...:)

    VastaaPoista
  4. Kiitos sanoistasi valontuoja. Lahjasi On Meille Arvokas!

    Niin paljon samanmoisia aatoksia juuri nyt. Kipua myöden, ränkkäjalkaani kun minäkin hoitelen. Siippa pyyhälsi yövuoroonsa, ja tyttäret fiilistelevät kesäloman viimeisiä vapaailtoja leffailun ja muun hauskanpidon merkeissä. Itse nautin viikonlopun tyyneydestä ja hämärtyvästä eloyöstä. On suloista sytytellä kynttilöitä:)

    Lempeitä askelia kerallesi, toivon kivun kaikkoavan. Onnenhelmiä elohetkiinne♥

    VastaaPoista
  5. Mimmi,
    kiitos, ihanaa, että levähdit täällä luonani. Saapuva syys olkoon sinulle lempeä! Elämän aallokoilla toisinaan mieli keikkuu ja ajatuksiin ilmaantuu häivähdyksiä, joiden edessä on ymmällään.
    Olkoon elokuu sinulle armollinen! Iloa, elokuun kajoa!

    Rauhantuomari,
    mukavaa, että jätit sanoja jälkeesi.
    Ohjenuoraksi avautuvaan syksyyn tuo, eikös?! AIna se onni siellä kuitenkin on. Minä aloitin pienen muistikirjasen ja päätin kirjata jokaisesta päivästä siihen onnenhipun, ilon ,joka päivään löysi tiensä! Elovaloa ja onnenhetkiä!

    Irmastiina,
    se on hyvä lupaus♥ Kun onnen löytää pienestä, saa siitä isosti iloa!

    HAnnah,
    sanoit kauniisti, kiitos, ihana!
    Kipu on ikävä seuralainen, varsinkin, jos se viipyy pitkään. Toivon osallesi parantavia elotuulia!Täälläkin vierelläni kipu ja huoli. Illan pimeydessä välkkyvät vielä kynttilät. Oi, että se on parhautta syksyssä, tulet ja tuikkivaiset! Lempeitä elokuun iltoja sinulle ja omillesi♥

    VastaaPoista
  6. Niin ihanasti kirjoitat!
    Itse en ole kokenut fyysistä kipua, henkisen kivun kanssa olen ollut kasvotusten monet kerrat.
    Henkisestä kivusta sanotaan, että se kasvattaa..en ole varma.., mutta fyysinen kipu vie vain voimat.
    Voimia sinulle kivun keskelle<3

    VastaaPoista
  7. Ihania juttuja sinun blogissani. Liityin jäseneksi heti ja löysin tänne vaarinkukkasen arkea...-blogin kautta.
    SINIPELLAVAINEN

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥