sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Viikonmittainen oppi♥


Ole läsnä itsessäsi, opasti puhetta ja esiintymistä työkseen opettava nainen, jonka sanat soivat ja lumosivat. Nyt keskityn minäkin hengittämään tietoisempana siitä, miten tuo kaiken aikaa minussa oleva elintoiminto olisi itselleni lempeä, suotuisa, sovelias, säästeliäs. Istumista ja seisomistakin opettelin. Pieni saan yhä olla ja hauraskin, mutta nyt yritän venyä mittaani asti, siihen kokonaiseen omaani. Ei ole kiire, muistutti ja yhä uudelleen pyysi vain hengittämään. Kaiken uuden edessä huomaan kahlitsevani itseni pienellä pelolla, jännityksellä, ennakoiden, varuillani ollen. Viikossani huomasin, että tuo kaikki oli turhaa tälläkin kertaa. En kulkenut omassa voimassani. Nipistin jokaiseen alkavaan uuteen hetken , jossa käänsin itseni puoleesi. Heiveröinen heinänkorsi olin ja hiljaa keinahtelin kevättalven lempeässä tuulessa, jollaiseksi sylisi turva eteeni piirtyi. Valkea tyhjyys ympärilläni kuin paperi, jolle oli lupa maalata omaa maisemaansa. Omaan tahtiinsa. Tuntui hyvältä työntää itseään yhä kauemmas arjestaan ja silti imeä aineksia arkea varten. Löysin tien sisimpääni ja ehdin kuunnella, miltä minusta tuntui. Kiireen keskellä oli lähde, pieni hetki, ainutlaatuinen, nauttimisen arvoinen. Sen nimi oli "tässä ja nyt". Ja se oli siinä kaiken aikaa.
Hämmästelen itsessäni viipyvää rauhallisuutta arjen kutsuessa vain yksien unien mitan päässä. Taidan lipua siihen luottaen. Astelin neitosen kanssa valotaivaan alla. Teki mieli hyräillä askelten tahtiin, niiden, joita olin odotellut, kaivannut. Kipu on sulanut hiljalleen kuin hanget, joita maalisaurinko liuottaa kosketuksellaan. Kevät tuoksui ja lämpö kosketti poskipäitä piirrellen pisamille uusia ääriviivoja. Tänään se maalasi huulilleni suurta hymyä, jota onnellisuudeksi kutsutaan. Tavallisuus on toisinaan parasta juhlaa!
Ikkunan takana maisema tummui illaksi. Mielenmaisemastani sammutin kaiken synkän. Hetkeksi ainakin. Avaan huomisen eteeni täynnä uusia mahdollisuuksia, tuokioita, joissa muistan hengittää. Hetkiä, joissa seison tiukasti juurtuneena, keskittyen yhteen kerrallaan. Jokaisesta annetusta iloiten ja kiitollisena. Ojennan silmäni tavoittamaan jotakin pimeän keskelle piirretystä. Kaikki se on siellä, odottamassa huomisen valoa. Tänään päätän painaa silmät uneen varmana huomisen hyvästä.

9 kommenttia:

  1. Niin kauniita sanoja, kauniissa järjestyksessä <3
    Ihanstelen taitoasi :)

    VastaaPoista
  2. ♥ syrän täältä -ja tässä viälä toinen: ♥
    olet suloinen ja sanasi koskettivat, taas.

    VastaaPoista
  3. Osaat koskettaa sanoillasi jokainen kerta. Niin kaunis oli taas tekstisi että palaan siihen... On täydellistä hyvyyttä jakaa kauniit sanat lukijoille, jotka saavat niissä viivähtää- luen tekstejäsi hyvin usein- uudelleen ja uudelleen <3

    VastaaPoista
  4. Miten sanasi aina koskettavatkaat...aivan, kuin juuri minulle puhuisit♥
    Kiitos ystäväni♥

    VastaaPoista
  5. Enkulin käsityöt,
    kiitos sinulle sanoistasi♥
    Auringonkajoa kevättalven päiviisi ja paljon iloa!

    Minnukka,
    kiitos sinullekin, kauniisti sanoit♥
    Valon kosketusta päiviisi!

    Henna,
    kiiiiitos ♥stä!
    NOstatit hyvänmielen hymyn huulilleni hyräilemään!
    Voi hyvin!

    MAri,
    ihana kuulla, että sanojeni äärellä olet viihtynyt ja kosketetuksikin tullut♥
    Toisinaan sisimpääni hiipii tunne siitä, ettei mitään uutta sanottavaa ole. Kiitos sinulle sanojesi lämpimästä sylistä.
    KAjastakoon päiviisi lempeä valo!

    Irmastiina,
    kiitos♥ Aina jaksat jättää kaunista sanottavaa minulle tänne! Se ilahduttaa♥
    Kevätvaloa ja paljon iloa sinun päiviisi!

    VastaaPoista
  6. Aurinkoisia päiviä Sinulle Tinttarus♥, kiitos sanoistasi.
    Kaisa

    VastaaPoista
  7. Aurinkoisia päiviä Sinulle Tinttarus♥, kiitos sanoistasi.
    Kaisa

    VastaaPoista
  8. Ilojuhlan tunnelmia ja iloista mieltä Sinulle Ystäväni!
    Kaisa

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥