lauantai 2. maaliskuuta 2013

Maalisvaloa ja ilovaloa♥

 Kiitosmieltä on riittänyt arkeen palaaviin askeliini, vaikka niissä yhä viipyy kipu hippuina jokaisessa kuljetussa, eteenpäin otetussa. Sain sujahtaa arjen päiviini takaisin ja havahtua siihen suureen ilovaloon, joka niihin on kätketty. Tällä viikolla oppijat ovat taiteilleet värikkäitä keinuhevosia. Ne saivat värien hehkua pintaansa pikkuisista ristikkäisistä viivoista. Työn touhussa tyttö pysäytti liitunsa liikkeen ja hihkaisi: Ihan kuin hevosten kaviot kopsaisivat! Keskittyneiden taiteilijoiden liitujen napsutus tosiaan kuulosti kuin kaksikymmentä heppaa olisi kopsotellut iloisina eteenpäin. Omat kavioni ovat edelleen pysähdyksissä voimaantumista odottaen, mutta ilo, se on tallessa. Joskus täytyy kulkea etäälle ennenkuin havahtuu huomaamaan, mikä rikkaus tavallisissa päivissä on kätkettynä.
Kultaisen rasian kätköistä löytyi punaisia sydämiä. Pieni vilkas poika hihkaisi: rakkaus! kun kysäisin mistä tärkeästä sydämet voisivat meitä muistuttaa. Lähimmäiselle osoitettu rakkaus ja tarjottu apu sai piirtyä tärkeäksi pienten sykkivien sydänten rasioihin ,kun huopakangastietä, kivien ja kartonkikallioiden lomitse kulki käsinukke. Musta silkkikangas hulmahti ,kun rosvojoukko pieksi ja ryöväsi tuon yksinäisen kulkijan. Moni kulki ohi, piittaamatta, liian itsekkäin ajatuksin, kiireen käskemänä. Sitten saapui tuo itsekin hyljeksitty, valkeaan asuun puettu käsinukke, jonka sääli ja hyvä sydän pysäytti tarjoamaan avun tien poskessa makaavalle. Minun sydämeni sykähti riemua, kun 20 silmä-ja korvaparia herkeämättä ja hartaina seurasi ja ammensi. Toivon, että osaavat usein olla samarialaisia omassa arjessaan. Ojennan opastajan käteni kiitokseen. Viikkooni on mahtunut kevätsilmujen lailla avautuvia arkiaarteita!
Maaliskuu toi kevään ihan lähelle. Vaikka tänään hanki jaksaa vielä kantaa rakkaan ja poikasen hiihtolenkilleen ja jo itsensä avannut taivaan sininen viitta peittyi salaperäiseen utuun, on lämpö lähempänä, todempana. Vaikkei vihreys vielä ole näkösällä, se on siellä jossain. Olen viime päivinä paljon pohtinut sitä vehreyttä, jota emme näe silmin, mutta mikä on ja säilyy, vaikka murheen usva tai vastoinkäymisten verho, kivun kallio kaiken peittäisikin. Kuin isä lapsiaan, rakastaa kaiken ympärillemme taiten asettanut meitä. Vaalii, kuulee ja ymmärtää. Rakastaa lakkaamatta. Siihen kasvuun käännän katseeni ja odotan. Luotan ja rakastan takaisin. Jokaisessa avautumistaan odottelevassa silmussa on sisällään kaikki, mitä tarvitaan. Kevät koskettaa ja hetkessä kaikki hehkuu vihreää. Kun annan Isän koskettaa, saan hehkua minäkin!


12 kommenttia:

  1. Mukavaa, että olet taas saanut arjen reunasta kiinni.
    Toivotaan, että loputkin kivut pian hellittäisivät♥
    Ihanaa maaliskuuta sinulle ihan ystäväni♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos Irmastiina!
    Kuoppaiset ovat olleet alkuvuoden polut täällä, mutta valo onneksi kasvaa kaiken aikaa ja jakaa omaa voimaansa! Kipu ei ole kiva kaveri ja kiukuttaa, kun ei pääse reippailemaan, mutta kaikki ajallaan!
    Nyt nautin arjen kulusta ja siitä , että sain edes ääneni takaisin:)

    Voi hyvin sinä, ystäväni siellä!

    Olit muuten viime tiistaina ajatuksissani, kun pikaisesti tyttösen kitaratunnin aikana käpäisin Mimmin kirppikselleä! Eikös se ollut sinullekin tuttu paikka.....?

    VastaaPoista
  3. Ihana tämä valo! Kevät kuplii jo mielessä, vahvana! Halaus!

    VastaaPoista
  4. Satu,
    kiva kun tupsahdit kylään! Halaan takaisin, lämpöisesti!
    Ihana valo, eikös!
    Jahka saan konttini kuntoon, niin alan hätyytellä sinua kanssani kävelylle siellä kotonurkissa, lähdetkös?!

    VastaaPoista
  5. Onne argipäeväks,
    yllätys odottaa,
    kurkkaa blogiini.

    VastaaPoista
  6. Juuri samaa kommentoin sulle sivukujilla :) että kun kuntoudut, miten olis kevätlenkki? :)

    VastaaPoista
  7. Aurinkoisia maaliskuun päiviä Sinulle!

    VastaaPoista
  8. Ihanaa kun valo voittaa ja pian alkaa lämpökin hoivaamaan meitä..
    kurjaa on kivun kanssa kulkea..Sitä ei yleensä muista arkena, kun on kaikki hyvin ja paikkoja ei kolottele..Ei tarvitse kuin pieni harmillinen haava ja jo muistaa, miten ihanaa on ilman kipuja elellä..
    halauksia sinulle sinne ♥

    VastaaPoista
  9. Ilon säikeet yltävät tänne asti.
    Itsellä liian lähellä liikaa ilon aiheita. Sanasi saivat katsomaan paremmalta etäisyydeltä omaa elämää.
    Kipu on ollut kaverina tässäkin talossa aikanaan. Lapsen kipu-äidin kipu. Juoksuttanut maita mantuja. Vuosi kausia. Ja nyt jo melkein unohdettu.
    Toivon sinulle käyvän samoin!

    VastaaPoista
  10. Rva Pioni,
    oi että!
    Kiitos!!

    Satu, niin tehdään!

    VastaaPoista
  11. Kevät on uuden alkua <3
    Sinulle,ihanalle ,toivon paljon taivaan sinestä kuplivia auringonsäteitä!
    Suloista lauantaita / by Kirsikka

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥