perjantai 15. helmikuuta 2013

Luojako puillaan puhuu?!!

Toiveikkuus laski olkapäitään ja antoi alakulolle paikkansa. Ahnaasti olen ymmärrystäni pyytänyt avartumaan, käsitystä kääntämään kasvoilleni sen onnellisuuden, josta pelko hiipuisi hiljalleen kokonaan pois. Luin jostain, että 92 prosenttia huolistamme on turhia. Kun vielä lisään laskelmaan yrittämäni : etten ole mistään huolissani, vaan saatan aina sen, mitä tarvitsen, tietoosi, rukoillen, anoen ja kiittäen, luulisin prosentin muuttuvan suuremmaksi. Vaan mihin kaikkosi se turvallisuuden tunne tänään, kun uusi kipu kaivautui kiinni, vaikkei vanhakaan vielä väistyä viitsinyt. 
 KAtson ikkunan takana  minulle niin rakasta jylhää riippakoivua. Puhuvaksi puuksi voisin sen nimetä! Ei tuo komea tuohikuori ylpeile vahvoilla oksillaan,  ei  surkuttele hentoja riippojaan. KAiken se kestää. Tanssittaa kasvustoaan tuulissa, lekottelee kevätlämmössä, kantaa valkeaa taakkaansa nurkumatta, väsymystä valittamatta. Ei itke myrskyn riipimien oksiensa perään. Hyväksyy nöyränä ja luottaen. Ja kasvaa kaiken keskellä pala palalta, ajallaan avaa uudet kellanvihreät korvansa kasvamaan vehreydeksi ,joka pian pukee oksien rujon alastomuuden. Taitaa tänään kuiskia Luojansa sanoja, opettaa.  Syvällä sisälläni hyräilee jo lohtu lempeää tuutulauluaan. Koivu ja nainen. Vilkutan ikkunan taa! TAidan kirjailla runoksi meidät! Lauluksi, joka nostattaa toiveikkuuden takaisin paikalleen! Hyväksyvä hymy kiipeää nostamaan posken kaarta.

 Aurinko on paikallaan ja läsnä, vaikkei juuri nyt jaksakaan paistaa. Se kerää säteisiinsä kaiken sen vahvuuden, jolla kevään kutsuessa maalaa uutta kasvua esiin iloksemme. On kai yhä seisahdettava, pysyteltävä hiljaa pilven pehmeyden piilopesässä. Kiitollisena kivustaan. Odoteltava lujasti luottaen niitä lämmön säteiden leikkejä, joihin kutsuttiin, mutta joiden aika ei ollut juuri nyt. Valkoisen aavan alla lepää vihreä, tyhjiksi riisutuissa oksistoissa hiljaa pesäänsä pitää pieni vihreys. Kaiken aika on suunniteltu tarkoin ja vaalien. Ei kesä kasva keskelle talvea. Ei kipu kiirehdi pois ennenkuin on jakanut jonkin pienen viisauden, jota eteenpäin kulkiessani tarvitsen. Luokoon jotain uutta lähelläni.
Vaikka taivun, en taitu, sanot ja saat minut ymmärtämään, ettei alakulolle tarvitse antaa tilaa. Sinä ravistelet tuulillasi, muttet pyyhkäise pois. Huoli hämärtyy ja hymy saa paikkansa. Pientä kasvua ei aina huomaa, ellei pysähdy.


13 kommenttia:

  1. Sinulla on suuri taito kirjoittaa kivusta ja tuskastakin näin kauniisti!

    VastaaPoista
  2. Kun luen tekstejäsi on kuin lukisin runoja, vieläpä parhaita sellaisia,joten kiitos ja siunausta viikonloppuusi:)

    VastaaPoista
  3. Tulin vierailulle luoksesi, ihana Tinttarus <3

    Olen käynyt luonasi jo monen monta kertaa, hiljakseen lukenut sydämesi sanoja, kuunnellut läsnäoloasi. Ja nyt taisin eka kertaa raapustellakin. :)

    Silitystä hellää Sinulle.
    Tulkoon Valo sydämeesi ja ympäröiköön Sinua turva ja levollisuus. <3 <3

    VastaaPoista
  4. Miten osuvasti kuvaat kipua " ei kipu kasva pois ennen kuin..." ! Kiitos Tinttarus ja siunattua viikonloppua ja lomaviikkoa!

    VastaaPoista
  5. Heeka,
    kiitos♥

    Hanne,
    kiitos. Sanasi ovat nyt kuin lämmin syli!♥

    Irmastiina
    ♥♥♥

    Marika,
    Sinunkin viikonloppusi ylle runsasta Taivaan Isän siunausta!
    Kauniisti sanoit, kiitos♥

    Kodinhenki
    ♥♥♥kiitos.

    Soili,
    voi miten ilahdun kuullessani, että olet aiemminkin täällä visiteerannut♥
    Niin mukavaa, että nyt jätit sanoja näkösälle, kiitos niiden suloisesta silityksestä, joka tuntui lohtulämpönä tässä ihan vierelläni!
    Tule taas!♥
    Valoa viikonloppusi ylle ja runsasta Taivaan Iskän huolenpitoa!!

    Hitunen,
    kiitos sanoistasi♥
    On ollut pakko opetella hyväksymään kipu aika ajoin kaverikseen. Tässä se hiippailee rinnalla, mutta uskon ja luotan sen taas ajallaan väistyvän. Hymyilen ajatukselle, että timanttikin vaatii niin kovaa hiomista ennen kuin voi säteillä kaikellaan:)
    Siunausta viikonloppusi ylle!
    Toivottavasti pian taas nähdään!!

    VastaaPoista
  6. Kiitos näistä lohdullisista ajatuksista :) Siunattua viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Kivun keskellä ovet ajatuksesi kauneuteen ja armoon puettuina - vartauksesi pihakoivuun herkistää- taakan alla taipuu mutta ei murru ... kiitos!

    VastaaPoista
  8. Kaunista... Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  9. tinttarus hohoi!!

    Design Mertanen Koti -blogissa on siulle ylläri <3 <3

    VastaaPoista
  10. Kiitos postistasi. Sanoissasi on voimaa.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥