maanantai 21. tammikuuta 2013

Ikkunan läpi

KAikkialla kauneutta valkoisena huntuna. Koivuissa pitsiviidakko.. Hentoa ja haurasta välittyy verkkokalvoille. Huomaan ahnehtivani, mutta vain läpi ikkunan nyt. Ylläni huolten huurre ja kipupitsi. Auringon kultaama maisema laulaa ja levittää säteensä käsiksi ympärilleni. Oppijoiden viisaus hämmästytti tänään. Iloitsin ajatustensa syvyydestä. Vielä tulee aika ja varmasti tulee, jolloin jaksan kilvan sädehtiä kirkkaiden lumitimanttien kanssa. Aava valkoinen tuikuttaa tuhansia tähtikiteitään. Siristän silmät sikkuralle niiden kirkkauden edessä. Ja väkisinkin hymy kiipeää kasvojen asentoon. Rinta rinnan kaksi tunteiden ääripäätä. Toisilleen tutuksi tulleita.

Mieli kaipaa halkomaan kuulasta maisemaa. Luojan luoma saa huokailemaan ja ihmettelemään. Hengittelen pakkashuurun sijaan tyhjän kodin hiljaista vavahtelua. Jossain narahtaa pakkasen pistelemä seinälauta. Ajatukset jaksavat kipittää yhä , vaikka niiden vilske ei sammunut yölläkään. Muiden hengitellessä tasaisen rytmikkäästi unikuviaan katsellen, minä ihmettelin yöhämärää hiljenneessä maisemassa läpi ikkunan. Yön tuokioina aika tuntuu pysähtelevän ja juuri kun uni koittaa kurkottaa liki, ottaa aika askelissaan uuden tahdin.
Kevyt purppurapuuteri hipaisee sävynsä kuusten latvusten ylle. Ja vain hetkeä myöhemmin vaihtaa oranssinpuhuvan puvun ylleen. Tutkin värien leikkiä pakkaspoikien kanssa. Puhuripiilo on sana ,joka nousee kutittamaan hymystä hiljenneitä poskiani. Tyttönen lauloi viikonlopussaan: Tahdon sun kanssasi, kulkea matkani, minä oon pieni, oon suojassasi......Hyräilen ikkunan takana pimeäksi levittäytyneelle, auringolle jo vilkuttaneelle maanantaimaisemalleni. Huomiseen astun varoen, ettei niin kovin koskisi enää.

7 kommenttia:

  1. Niin kaunista huurua ja talven valkoista :)

    VastaaPoista
  2. Ihanat, ihanat kuvat...
    taivas on niin pehmeän kaunis!

    VastaaPoista
  3. Kaunista! Ja voi että, toivon sinne parempaa oloa! Halaus!

    VastaaPoista
  4. Sarppu,
    valkoiseen huuruun kuorruttunut puusto on äärimmäisen kaunista ja auringon kultaama kirkas valkoinen aava saa huokaisemaan. Kipeä jalka mokoma estää luontolenkit.
    Voi sinua, kiitos arvasta:)

    HAnne,
    ihailin ikkunan takaa taivaankantta, jossa puuteriset pastellisävyt maalautuivat tummuvaa maisemaa sävyttäen. Kauneus koskettaa tänä talvena erityisyydellään!

    Satu,
    kiukuttaa, kun sen mokoman poistumisen yhteydessä muljautin nilkan. Eka kävelylenkki poikki valkean peltomaiseman kipeytti sen uudelleen. Nyt huoli koskien omaa pikkuista ja tämä kipuileva kinttu kiusaavat yöuntakin jo. Kiitos, parempaa kohti silti. Ahmin kaunista talvea akkunan takaa ja ihmettelen, miten voikin olla niin kaunista!
    VAloiloista oloa toivon luoksesi. Halaus♥

    VastaaPoista
  5. Niin kauniit kuvasi! Tuntuu kuin talvinen luonto tarjoaisi parastaan näinä aikoina, kun lisääntyvä valo leikkii kuuravalkeuden ja lumitimanttien kera.

    Kurjaa, kun kipuilet. Toipumista ystäväinen ihanainen♥

    VastaaPoista
  6. Nää sun kuvat ja tekstit - ihania. Pysähtyy paikoilleen..... Paranemisia :)

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥