tiistai 18. joulukuuta 2012

Suru suuren juhlan alla jossain...

Kaikki lumiviittansa alla huokaa : älä kiirehdi, nauti askelten alla narahtelevan lumen vaimeasta soitosta. Kuuntele joulun kutsua tuulen huminassa. Näe tähti ,joka vie ihmeen luo. Lumikuuset kuin enkeleitä , jotka jaksavat väsymättä vartioida kulkuamme. Vaan jossain oli nuoret jalat, joiden kulku pysähtyi. Eiliseen sain viestin : olen kunnossa äiti. Ei muuta. Ensin huoli kiipesi kiristämään niskaa, sitten toinen viesti kertoi tapahtuneen. Äidin rukouksissani olen kantanut tuon ylivoimaiseksi kasautuneen taakan alla romahtaneen pojan äitiä. Jossain itkee lastaan. Itse itkin huolen , huojennuksen ja sitten välittämisen kyynelvirtoja. Joulun alla ei saisi pahalle löytyä tilaa. Vaan pieniä olemme me lunta yllemme laskevan taivaan alla.
Omani muiden ohella kuljettaa kysymyksin viereltään poistunutta nuorta. Pakkasmajassaan jo nyt, metsän huokauksia kuunnellen. Laitoin viestin, joka kertoo, miten valtavasti rakkaudenlämpöä sydämeni suuntaansa sykkii. Miten tärkeä on. Miten usein kannan ajatuksen siivin korkeimman eteen. Varjelusta pyytäen. Näkee sanani, kun palaavat talvitaivaan alta kattojen ja seinien suojiin. Iltaani mahtui liikutuksenkin kyyneleitä. Oli tyttösen ja poikasen juhla-ilta. Olin omistani niin ylpeä. Pikkuinen palanen joulutaivasta kosketti sulalla sisintäni. Kämmensyrjään pyyhkäisin ilovirran palasen. Miten monenlaisia kyyneleitä elämässään saakaan vuodattaa! Tänään kuiskaan: suurin kaikista on rakkaus. Ja avaan sylini vastaanottamaan jotakin syvää, joulun sanomaa puhdasta ja hyvää.

8 kommenttia:

  1. Vvoi kumpa joskus koittaisi päivä ettei pahaa enää olisi ja koittaahan se. Rukoilen myös täällä nuoren lähimmille voimia :)

    VastaaPoista
  2. Lämpöisiä ajatuksia Sinulle Tinttarus!
    Kiitos myös kauniista kirjoituksistasi,joita olen vuoden aikana käynyt lukemassa silloin tällöin.Osaat kertoa kauniisti myös surullisista ja koskettavista asioista.Mikä meitä äitejä enemmän koskettaa kuin lastemme surut ja vastoinkäymiset,jopa muidenkin kuin omien lasten. Sanotaanhan,että kapeaa on se äidinrakkaus,joka ulottuu vain omiin lapsiin.Hyvää joulunodotusta !
    Muumimamma

    VastaaPoista
  3. Voimahalauksia, tämän nuoren lähimmille, jaksamista ja enkeleitä lähelle. Kiitos sinulle kauniista kirjoituksesta. Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
  4. Kauniisti kirjoitit!
    Jokainen aiti varmasti osaa kuvitella lapsensa menettaneen tuskan...

    VastaaPoista
  5. Oih. Kauniisti kirjoitat sinä ihana. Surullista, voi että! Halaus!

    VastaaPoista
  6. Voimia ja siunausta nuoren lähimmäisille!
    Äiti kantaa aina huolta lapsistaan. Vaikka lapsi olisi jo aikuinen♥
    Kauniisti kirjoitit...taas.
    Lämmin halaus sinulle♥

    VastaaPoista
  7. Voimia kaikille lapsensa menettäneille.
    Se on raskas taakka.
    Minäkin oli vähällä menettää poikani 27 vuotta sitten.
    Tuska oli silloin kova.
    Kiitos Taivaan Isälle , kun poikani sai kuitenkin elää.

    VastaaPoista
  8. Eihän tällaiseen osaa sanoa tai kirjoittaa mitään. Joskus äideille annetaan taakkoja jotka tuntuvat aivan ylivoimaisilta. Ja sitten sydän sykkyrällä voimme vain toivoa. Onneksi on toivoa.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥