keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Syysyksinäisin aatoksin

Pysähdyin syksyn seuraksi . Oli aikaa kuunnella hiljaisuuden ääntä. Näin kurkiaurat pääni yllä. Miten ne voivat löytää perille niin kauas, ihmetteli tyttönen. Kuuntelen maisemaa keltaiseksi pukevaa kahinaa. Näen ,miten kauneudella lähellämme on jo lupa käydä hiljalleen lepoon, riisua ruskaviitat, luopua kasvusta ja painaa pää hiljaisuuteen. Kohti saapuvaa valkeutta, joka nousee heti, kun kaikki on hetken jaksanut ollut pimeää. Viisaasti ja vaalien on Mestari teoksensa rakentanut. Kaiken tarkoituksellisuus asettuu ajatusteni aavaan , jonka pinnalla väreilee hitunen surumielisyyden syysusvaa. Sen takaa kajastaa rakkaus.
Aurinko levittää hetkittäin hentoja säikeitään. Leikittelee tuokion ja kätkeytyy harmaantuneiden taivasvillojen  taa. Vilu värähtää ytimissä. On sateen vuoro tanssia, tuulen valittaa ikäväänsä. Paleltaa, kuin jokin hento muistuttaisi kaipuusta, joka viipyy tiukin ottein liki. Kurotan valoosi. Se saa häätää hämärää, jonka huomaan täyttävän tilaa lähelläni. Oppija ojensi hymyillen suuret vaahteranlehdet. Asettelin ne kellerväksi kehäksi lyhdyn ympärille ja kysyin, ovatko siinä hyvät. Nyökkäyksensä nostattaa ilojuovan silmäkulmaani. Vähästä syntyy pilkahdus päivään! Tummunut syys taittuu. 
Hengitän hiljaisuutta, jonka seuraan jäin. Koti vilkutti lähtijöille. Tyhjyys hyräilee kuin äiti lapselleen. Tuudittaa turvaisaan lepoon. Tuttu pihakoivu luopuu keltaisestaan.  Rakentaa tilkkutäkkiä yli pihamaan. Riisutun oksan ryhdittömyydessä on ripaus lohduttomuutta. Hymyän sille ymmärtäen. Joskus on luovuttava. Annettava kaikkensa, jotta jokin uusi asettuu uomiinsa.
"Tässä oon..." hyräilen tutuksi käynyttä melodiaa ja annan kyynelhelmelle luvan. Kuulen kuiskauksen tummuneen taivaan takaa: tässä ihan lähelläsi jokaisessa hetkessäsi. Mitä voin muuta kuin ristiä väsyneet kädet ja hymyillä läpi kyynelten. Yksi on ja pysyy.

10 kommenttia:

  1. Hiljaisuutta ja rauhallisuutta sinullakin. Surumielisyyn kiipeää hartioille pakostakin aina välillä, sade ei tee tunnetta paremmaksi.

    Odotan niin valkeutta, ehkä se on pian täällä?

    VastaaPoista
  2. Kaunista!
    Olen jo odottanut sanojasi...:)

    Kaikkea hyvää sinulle ihana ystäväni.♥

    VastaaPoista
  3. Sellaisia ajatuksia, jotka ovat omassakin mielessä pyörineet, omasta näkökulmastaan toki. Itse olen pyöritellyt mielessäni elämänviisautta "pilvellä on hopeareunuksensa". Olen oppinut nyt iloitsemaan menneistä vastoinkäymisistä ja siis yritän iloita nytkin eteen tulevista pilvistä, vertauskuvallisista kuin konkreettisistakin. Syysiloa sinulle!

    VastaaPoista
  4. Hei, pikku Maatuska odottelee blogissni uutta kotiosoitettaan ja haluais muuttaa teille, joten käy visiitillä mun blogissa :)

    VastaaPoista
  5. Syksyssä on aina jotain surumielistä ja kaunista, vaikka ei selvää surua olisikaan. Kai se vain saa meidät ajattelemaan kaiken katoavuutta ja siksi se niin riipaisee. Mutta onneksi on Yksi joka pysyy.Siunausta viikonlopun askeliisi ja ajatuksiisi!

    VastaaPoista
  6. Mari,
    on se ihan pian lähellämme, valkeus. Se työntäköön tieltään kaiken harmaan ja utuisen ikävän.
    Ilmassa taisi tänään tuoksua talventulon lupaus....

    HAnnele,
    kiitos♥
    Olkoon syksysi ilovalon täyteinen!

    Irmastiina,
    ihana kuulla, että sanojani odotellaan:) Matala saapui kivun seuraksi. Alakulo otti topakan otteen. Voisin nukkua kuin karhu talviuntaan....onneksi kohta saapuu valkeus!Annoin itselleni jo luvan pikkuisen fiilistellä jouluajatusten kanssa. Rakastan tuon juhlan tuntua sydämellä♥
    Voi hyvin!

    Purnauskis,
    kunpa aina jaksaisi luottaa, että harmaista harmainkin pilvi kantaa reunoissaan hopeanvälkettä! Heikkoina olemme vahvimpia, uskon kuitenkin.
    Vahvuutta ja valoisuutta lähellesi♥

    Sari,
    oi onnea! Piristit päivääni uutisellasi. Minä niin ihastuin siihen maatuskaan ja juuri siihen ,jota nyt saan odotella. Voi kiitos!
    Ihanaa syysaikaa sinulle!

    Hitunen,
    niinpä. Yksi on ja säilyy. Ja jakaa huolenpidon , voiman ja lohdun.
    Siunattuja syysaskelia sinulle!
    Ensi viikkoon.....

    VastaaPoista
  7. Kaunista...sinä sanan ja kynän mestari,sanoistasi tulee aina sanoinkuvaamaton rauha. Minä en osaa kirjoittaa niin kuin monesti olen sen sinulle paljastanut,mutta olen käsilläni sinulle tehnyt jotain( ikävä kyllä ei Ole sadetakki), haluan sen sinulle postittaa ennen kuin lähden matkalle. Kiitos,Tinttarus että olet siellä!!
    Laitatko osoitteesi: melikirsi@ msn.com

    / By Kirsikka

    VastaaPoista
  8. Olet suloinen

    ja ihanaa kun olet siellä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥