perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kesän vierellä vielä

Kodin ovi avautuu ja sulkeutuu vielä kesätunnelmin. Jokaiseen aamuun avaan silmäni kurkistamaan valkean verhon takaa taivaan sävyä. Tänään se on heleän sininen. VAin jokunen hento hahtuva lipuu sinen keskellä. Tuuli on seisahtanut pitämään päivää kämmenellään. Rakas polkaisi aamulenkille. Itse annan joutenololle luvan. Sormet syyhyävät poimimaan mustikoita. TAkaovelta vain muutama askel ja niiden sineä riittää laitettavaksi talven varalle talteen. LApset huhuilevat "täällä on suuria" ja vaihtavat paikkaa paremman saaliin toivossa. Itse viihdyn aloillani ja huomaan olevani kiitollinen näistä terveysherkuista, joita sujautan aamuisin kauramurojeni joukkoon. Illalla istahdan ystävän luo. Kesäpäivien avara tila viehättää. Kun kiire on kaukana vielä. Kun voi kesken kaiken kaivautua toisen kainaloon ja sulkea silmänsä. Kun saa hengittää hyvää.
KEsälämpö läikkyy nyt iholla. Ihmettelen, miten joskus olen jaksanutkin viivytellä auringon hellittävänä tuntikausia. Nyt huomaan varjon kutsuvan luokseen levähtämään. Kävelylenkki eilisessä metsämaastossa tyttösen jalkapalloilun ajan kuljetti ajatuksia askelten tahdissa. Ensi kertaa ne sujahtivat elokuun puolelle. Oppijoiden luo. Annoin itselleni luvan tuokioksi raottaa lomaverhoa edestäni. Sitten suljin sen vielä. Syksy kuiskii jo. Muutama aamu sitten pikkuisin kertoi aittayön jälkeen, että yöllä herätessä oli  ikkunan takaa löytänyt pimeän. Ystävän kirjoitetuissa sanoissakin oli jo syksy päässyt lähelle. Eilisillan lempeyteen sytytimme lapsille aittayöhön kynttilälyhdyt. Polkua poispäin astuessa lyhtyjen jakama valonkajo oli lupaus elokuisista tunnelmailloista. Ne alkavat olla lähellämme. 
Koulu voisi jo alkaa, niin saisin opetella englantia, totesi pienin eräänä päivänä mustikanvarpujen keskellä. Asioista kun osaa poimia parhaat puolet, on kulku arkeen helpompaa. Osallemme on suunniteltu uudenlainen arki. LApsen lailla silittelen aatoksissani sen pehmeitä puolia. Sivuutan muutoksen tuomat mahdolliset myrskytuuloset. Vaan sisimpäni tietää, kehoni kaikellaan aistii, enkä voi olla myöntämättä, että jännittää. Yhden unelman eläminen todeksi se vain on. Hyvää täynnä. HAluan suoda sen rakkaalleni. Kuljen rinnalla pyytäen vahvuutta ja viisautta, voimaa ja jaksamista. Kuulen sanat, jotka lupaavat, saan heittää huoleni pois omilta harteiltani. Ne olkoon voimasanani elokuun viljavilla laineilla.


3 kommenttia:

  1. Lempeä myötäinen leijaili sanoissasi, niiden lämmössä oli hyvä viivähtää. ♥
    Meillä tyttösten kanssa yhä lomaoloa, kun rakas taasen ahertanut läpi kesän töissään. Vaikka varsinainen yhteinen loma jäänytkin uupumaan, olemme tarttuneet sitäkin tiukemmin vapaisiinsa ja nauttineet kovin. Syksy tuo minulle täysin uuden aukeaman.Tyynnytän mieltäni ja luotan tulevaan. Vielä tovin pidän kiinni kesästä.
    Lämpöisin ajatus luoksesi. Voi hyvin rakkaidesi keralla♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos taas kauniista sanoistasi.♥

    Samoin minä viihdyin ennen aurigossa tunnista toiseen, mutta nyt nautin varjossa olosta...iästäköhän tuokin johtuu..:)

    Voi hyvin, sinä ihana♥

    VastaaPoista
  3. Ihania sanoja,ihania hetkiä,jokaisessa elin hetken sydämestäni asti...
    Syksyn aistin minäkin,aamuisin kostea nurmikko sen kertoo...

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥