maanantai 14. toukokuuta 2012

TAukoon kuroitellen...

Lämpöisen auringon takaa on hyinen tuuli kuljetellut itseään viilein vilkutuksin pitkin tätä päivää. Eilisessä ammensin äitiyden herkintä. Erityiseen aamuun oli niin hyvä herätä halattavaksi, laulettavaksi, hemmoteltavaksi. Tuntui hyvältä kuulla olevansa se kaikkein paras äiti. Niinhän se jokainen on omilleen. Illassani sain istahtaa kuulemaan, miten sävelet soitettuina ja laulettuina koskettivat hipiää ihan sydänkepein sipaisuin. Sanoja, joissa asui lohtu jokaiselle äidille niihin hetkiin, joissa itkien on astuttu eteenpäin. Itkemättä ei taitu äitiyden tie. Se antaa, mutta myös ottaa. Ja niin sen kuuluukin olla. Kiitos, äiti. Anteeksi, äiti. Huokaisen nyt vielä itsekin. Itkemättömillekin.
Rakas on vapaassaan puurtanut pihapiirissä. Minä etsin paikan ruusulleni ison poikasen tuomalle ja asettelen sen muhevan mullan syliin, kunhan sorat, hiekat ja mullat ovat löytäneet sijansa kaivinkoneiden ja traktoreiden valtaamalta pihalta. Jätevesiuudistus on jo sanana sellainen, etten pidä sen soinnista:) Tyttösen kuoron aikana sain lenkkeillä ystävän kanssa. On vahvistavaa jakaa eilisen kunniaksi esiin pyrkineitä äidintuntoja. Palata muistoissa esikoisten ensikatseisiin, verrata vuosien jakamaa. Yhdessä todeta, ettei tämä mikään mutkaton matka ole. Heti perään huokaista, että siunaavien tuulahdusten alla moninverroin mutkista vapaampi! Antoisa ja unohtumaton.
 Sisimmässä palo. RAkkauden liekkien loimu. Kiitollisuus keinahtelee vierellä kuin kevät puiden oksistoissa. Olen kevääseeni ehtinyt saada niin runsaasti hyvää. OSalleni, lähelleni. Ihmetellen otan vastaan. Huomaan omien sanojeni haihtuneen sinitaivaalle, silmänkantamattomiin. Niin paljon olen saanut Sinulta. Sydämen täydeltä osakseni jaettua rakkauden tulta.
 
Sanassasi rukiini. Voimallasi jaksan astua uusiin huomisiin. Sinuun turvaten avaan sylini lempeyden istahtaa. Sinussa, Sinun kauttasi saan päiviini uuden kevään. Taidan levähtää täältä tuokion. Tai kaksi. Hengähdän vähän ja jatkan, kun aika on. Hymyilen nyt tähän. Käännän hetkeksi itseni rakastamaan näitä täällä ihan lähellä. Kevättuulen siunaamaa viikkoa sinulle, joka seisahdit sanattomien sanojeni vierelle. Tähän. Nyt.

9 kommenttia:

  1. Olet kaunis sanoissasi ja ystävänä.Rauhallista ja hyvää yötä sinulle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tinttarus! Sinä sen sanoiksipukemisen osaat.On ihanaa olla ÄITI!Kiitos siitä♥
    Lämpöisiä halauksia Ystävälle^~~~
    Kaisa

    VastaaPoista
  3. Kiitos taas kauniista sanoistasi♥
    Kovasti jo niitä kaipasikin..:)

    Aurikoa toivon päiviisi ystäväni.♥

    VastaaPoista
  4. Kiitos sanoistasi. Meinasin kirjoittaa että sinulla on aivan uskomaton taito kirjoittaa, mutta niin en voikaan sanoa. Vaan paremminkin juuri uskon kautta annettu suuri lahja, jolla siunaat samalla meitä muita.

    VastaaPoista
  5. Kiitos. Siunattua kevättä sinulle :)

    VastaaPoista
  6. Sanasi eivät kyllä ole sanattomia; tosin jättävät minut usein sanattomaksi. Kauniisti kerrot elämästäsi, se on hieno taito - tai oikeastaan lahja. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Ihanat nuo Pia Perkiön sanat tuolla sivupalkissa <3

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥