Aika
otti ison harppauksen. Vai hiipikö sittenkin huomaamatta eteenpäin?
Niin tai näin, minä olen kuljettanut tyytyväisyyttä lähelläni. Olen
tullut sinuiksi harmaudenkin kanssa jo. Sen ,joka lepää aamumaisemassa
ja kuljettaa käsikkäin päivää kunnes tummuu yönmustaksi hiljaisuudeksi.
Harmaa, joka pehmeästi kutsuen ojentaa käsivarsiaan ja huhuilee
lumivaippansa perään. Sen, joka vuosi sitten lepäsi jo paksuna
pihapiirissämme. Tyttönen kaipaa valkoista hahtuvasadetta. Kyselee josko
edes jouluksi se saapuisi. Niinpä. Olisihan tunnelma toisenlainen.
Ulkoisesti. Sisimmässäni ja tyttösenkin, uskon, on jo kaikki valmista
joulun tulla. Siellä loistaa valkeus yöntummina tuokioinakin. Huolenpitonsa sylissä.
Metsä
jakaa aarteitaan anteliaasti. Tuntuu lauleskelevan vapaana vailla
valkeaa taakkaa. Pikkuinen kuusi muutti lipaston kulmalle. Oppijoistani
pieni poikanen seisoi viikko sitten naulakolla kuusen kanssa. Oli sen
itse hakenut ja luokkaan iloksemme kantanut. Yhtä suloinen kuin tämä
omamme. Joulukuvaelman paimenille poimin huomenna metsästä sauvat.
Sellaiset sopivan rouheaksi kuivuneet, aikansa palvelleet. Saatanpa
poimia samalla risuja tähtien tekoa varten. Näin niitä täällä ja ihastuin. Tähtönen taivahan, osoita tie, vie meidät perille, missä se lie. Huomenna matkaamme ensimmäiseen jouluun.
Miten
Suomi voi täyttää 94 vuotta, jos on vuosi 2011?, kysyy pieni oppija
silmät suurempana kuin vanhat markan kolikot. Ymmärrän taas, miten
pieniin sydämiin asettuu hiljalleen uutta. Juuri ratsasti riemuhuutojen
saattelemana kun ensimmäinen kynttilä syttyi. Sitten valmistaudutaan
syntymäänsä. Ja siitä jos on niin kauan, miten voisikaan ymmärtää oman
maan kaarta. Hymyilen ja ajatuksissani suljen syliini heistä jokaisen.
Tänään ilahduttivat paimenina nuotion äärellä värjötellen. Toiset
enkeljoukkona ilosanomaa julistaen. LApsina sieltä kahden tuhannen
vuoden takaa levittivät lehviään. Seimen juurelle. PAljon ihmeteltävää
pienille ihmistaimille. Ystävän pikkuinen täytti tänään kolmannen
vuotensa. Ajakaa varovasti kertoo, kun luotaan lähdemme. Voiko se Jumala
tipahtaa alas taivaastaan, oli hetki sitten miettinyt tähtitaivasta
ihastellessaan. Niin paljon ihmeteltävää. Minullakin vielä. Lapsenasi. Kuin pieniä keveitä suukkoja sinä kuitenkin jaksat jakaa. Sammalmättäitä, tähdenlentoja, tuulen kosketusta, lapsen raikuvaa naurua. RAkkautta.
Halaus <3
VastaaPoista<3
VastaaPoistaTäälläkin päivästä päivään odotetaan lunta...ihmiset istuu vielä terassilla ( ? ) tähän aikaan vuodesta nauttien glögistä. Suloista itsenäisyyspäivää huomiseksi!
Mepä ollaan saatu jo lunta.
VastaaPoistaKäypä vilkaisemassa blogissani minkä näköistä on kun lumi on maassa.
Ihanasti taas kirjoitit.
Kiitos tästä postauksesta.!♥
Pikkuisilla on usein ne tärkeimmät kysymykset. :)
VastaaPoistaMeille tuli taas pari senttiä lunta - nyt jännitän lähteekö se taas pois, vai jääkö viimein pysyvästi. Hyvää itsenäisyyspäivää!
Mikä ihana riemu täytti minutkin, kun illalla huomasin jotakin valkoista pihalla...vieläkin ikkunasta se näkyy, mutta eipä taida enää iltapäivällä.
VastaaPoistaOikein hyvää Itsenäisyyspäivää sinulle♥
ps. Tonttuja ei meillä enää moneen vuoteen ole jouluna ollut, enkelit vain näin joulun alla lisääntyy, mutta tuon ensimmäisessä kuvassa oleva tonttu saisi meillekkin muuttaa...☺
Miten syvällistä pohdintaa ja kauniita kuvia. Onneksi me kaikki saamme olla lapsia ja ihmetellä tätä maailmaa :)
VastaaPoistaVoi hyvin♥
VastaaPoistaHalaus sinulle ihana ihminen♥
VastaaPoistaPiipahdan ajatusten siivin luonasi ja sinua halaan. Voi hyvin ihana♥
VastaaPoistaHeissan!
VastaaPoistaHarmaus on vaihtunut täällä nyt valkeuteen, vaikkakin pimeyttä on. Lunta tulee ja myrskyää parhaillaan.. Olen kiitollinen että ehjin nahoin selvisin äskeisestä työmatkaliikenteestä kotiin.
Monia ihmetyksen aiheita pienillä onkin mielessä. Hyviä ajatuksia, jotka pysäyttää vähän isommatkin ;)
Huomenissa suunnistamme Turun suunnalle, näemmekö? Onkohan siellä lumimyräkkää... Kojuni on vanhan suurtorin kupeessa, uudenmaankadun lähellä(jos nyt osasin kartasta tulkita oikein myyntipaikkaani)
Mukavaa viikonloppua, -T