maanantai 19. syyskuuta 2011

Meistä jokainen

 Veljeni luona kasvihuoneen ovenkahvan virkaa toimittaa vanha hana. Minusta se oli oiva keksintö! Nostatti hymyn ja houkutteli kättelyyn kanssaan. Tämä hana puhui minulle muutakin kuin, että tartu kiinni  ja astu sisään unelmien ja luovuuden kasvihuoneen lumoon! Olen juuri tämän ovenkahvan kaltainen. Toimittanut osaani ja täyttänyt tarkoitustani parhaani mukaan. Ojentanut käteni, tarttunut toimeen. Seurannut päivien ja iltojen kulkeutumista kohti päätöksiään. Nähnyt ja kuullut.  Avannut ja sulkenut. Vuodattanut ja tyrehtynyt. Olen ollut oivallinen keksintö minäkin, Jumalan alusta asti suunnittelema! Täydellinen yksilö. Ellen aina jaksakaan toimia loppuun asti alun perin luodussa suunnitelmassa, ellen aina askellakaan karttaan parhaaksi merkittyä reittiä, ei haittaa. Oivallinen opastajani viisaudessaan muovaa uutta esiin. Saattaapa asettaa uutukaisen oven avattavakseni tai hiukkasen muokkailla uuteen malliin valintojeni vaikutuksia. Asettaa uuden eteen. Vedenjakajasta ovenavaajaksi.
Jokainen on tärkeä. Jokainen on arvokas. Lauantaina Saara Kinnusen koulutuspäivässä puhuma antoi evästä hurjan paljon. Kuin olisin poiminut punaposkisia korini pullolleen! Ei meitä tarkoitettu samankaltaisiksi. Ei saman tempperamentin omaaviksi. Ainutlaatuisia olemme. Juuri tällaisina sopivia ja oivallisia. Sen haluamme kuulla. Sen tahdomme tietää. Sen uskoa. Saimme kotitehtävän. Piti omilta lapsilta kysyä, että "Mistä sinä tiedät, että äiti rakastaa sinua?" No kai ne on ne säännöt, huokaisee 14-vuotias. Sä teet meille ruokaa, hihkaisee 10-vuotias poika ja jatkaa touhujaan. 8-vuotias jää pohtimaan. Ruokaa annat ja joka ilta tulet peittelemään ja hoidat, jos on vaikka haava. On upeaa tietää olevansa rakastettu! Jokaisen tulisi saada olla! Puun alta poimin aamuisin mukaani evään. Sen mehevimmän, punaposkisimman. VAlittuni ilahduttaa työpöydällä pitkin päivää. Päivän päättyessä istahdan, huokaisen päiväni ilot ja surut ja haukkaan omppuni. Sen kaikkein kauneimman. Joka niistä kukin on vuorollaan. Tänään sanon omilleni, miten rakkaita ovat.
Luontotunnilla kerroin, miten vihreä kulkee kuin varastoon rungon suojiin. Upea suunnitelma toteutuu ja saamme ammentaa syksyn väriloistoa iloksemme. Kun hyväksi ajateltu suunnitelma saa täyttyä. Onkohan se niin osallammekin?! Luottaen tartumme opastajaa kädestä kulkeaksemme polkua viitoitettua. Astumme yli taikka kuljemme kiertäen. Hyppien tai hiipien. VArmoja saamme olla, että jokin meissä jää sisällemme pysyäkseen lehtivihreän lailla suojanamme yli karun kylmän. Loistamme , säteilemme valoa ja väriä. Silloinkin kun viima vaatii ja kylmä kallistaa. Tänään haluan huokaista: luotan sinuun Jumala. Kuljetat, muovaat ja rakastat. Minua, jolle annat luvan olla tällaisena juuri se paras, tärkeä ja rakas. Hehkukoon kasvoiltani sinun ruskaloistosi kaikki sävyt!

14 kommenttia:

  1. Vahvistavia sanoja sain taas lukea...kiitos niistä sinulle ystäväni.♥

    Tällä hetkellä mieleni on toisaalta innokas muuttoa odotellessa, mutta eräs asia saa mieleni raskaaksi.... hyvin raskaaksi.
    Siksi tekstisi sanomaa on ihana lukea.
    Teksti muistuttaa, että olen rakas ja tärkeä ihminen juuri sellainen, joksi minut onkin tarkoitettu.

    Lämmin halaus sinulle.♥
    Olet ajatuksissani.

    VastaaPoista
  2. Kiitos taas kaikista kauniista sanoistasi.As-lapsen äitinä törmään usein siihen miten vaikeaa ihmisten on hyväksyä erilaisuutta itsessään ja toisissa ihmisissä.

    VastaaPoista
  3. Voi kiitos!
    Tänäänkin annoit virvoittavan käsittelyn sielulleni, siitä kiitän Sinua!

    VastaaPoista
  4. Kiitos!
    Sanasi tuovat varovaista lohtua ja valoa sateiseen aamuun ja välillä kaikkea epäilevään sieluun...

    VastaaPoista
  5. Sanasi on niin kauniita, osaat sen taidon, tuoda esiin ajatuksia ja niin hyviä ajatuksia. kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  6. KIrjoitit niin kauniisti meidän jokaisen oikeudesta olla oma itsemme...ja kaikkein tärkein, että kelpaamme juuri sellaisina kuin olemme...
    Muutta maailma on julma..
    kunpa jaksaisimme aina olla voimakkaita!
    Ihanaa viikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
  7. Kiitos sanojesi sylistä. Lämpöisesti halaten, Hannah

    VastaaPoista
  8. Kauniita, pysähdyttävia sanoja! Olen ollut muutama vuosi sitten Saara Kinnusen luennolla ja tykkäsin myös kovasti. Olin lukenut hänen kirjan muutamaa vuotta aiemmin. Hän puhuu tärkeistä asioista ja hienoa että muistutat blogisi kautta niistä meitä muita! <3 Juuri näitä sanoja me jokainen tarvitsemme, toistuvasti jonkun kertomassa, kun itse saatamme ne unohtaa. Kaunista syksyä sinulle!

    VastaaPoista
  9. Kiitos näistä sanoista:) On armollista saada olla omanlaisensa persoona. Aina omien luonteenpiirteitten hyväksyminen ei ole helppoa. Silti tällaisina vaillinaisina, samanveroisina ja kallisarvoisina:)

    -♥-

    VastaaPoista
  10. Kiitellen luen rivinne♥
    Jokaisen.
    Kiitos sanoista ja ajatuksista♥

    Mukavaa, kun käväisit luonani sanojen ja aatosten äärellä.....

    Syysauringon kultaamia tuokioita teille jokaiselle!!

    VastaaPoista
  11. Niin kauniita sanoja! Kiitos!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥