maanantai 29. elokuuta 2011

Suuri syli, aina avoin

 Jo eilisessä sen tuntu oli vahvasti tässä. Ilta-auringon yllemme laskemassa peitteessä oli kajastus viileyttä. Lävitse kulki väristys, jossa tuntui syksy. Sellainen pehmeä ja ruskanvärinen. Mutta vain hennosti se käväisi iholla ja erkani sitten loitommas. Kuiskasi lupauksen saapumisestaan. Antoi tilaa ajatuksille, jotka pukeutuivat kaipaukseen. Kesän kääntyessä mennäkseen tunnen jonkin uuden ottavan tilansa. Kuin syksy, jonka tuloon voin luottaa.
 Vielä tuokio sitten se  keikisteli kesän kanssa rinta rinnan. Kujeillen ja kertoen tulostaan. Kohdalleni se jakoi harmauttaan. Olin suojavuoteni jäljiltä kuin avoin maa sen laskeutua. Syysflunssan kanssa olen kulkenut tätä päivääkin vielä. Pikkuisen voimattomampana. Odottelen värejään luokseni. Ilokseni ja suojakseni. Levollisin mielin.
 Syksy on tullut.
Linnut ovat lähteneet
ja lapset teilleen.
En tahtoisi etelään.
Riittää katseesi lämpö.
(Anna-Mari KAskinen)
 Sateen ja valon vuorotellessa pehmeydelle jää tilaa. Usvan läpi näen rakkaat kasvot. Ojennetut kädet ja koko sen rakkauden ja lämmön, joka säilyy. Kesästä syksyyn. Syksystä kesään. Pellon keltaisesta merestä on jäljellä enää olkien matto. Niityn kukkaloistosta vain kuivuneet siemenkodat. Poutataivaan sini saanut ylleen harson. Tutun koivun oksilta ei enää soi iloinen liverrys. Ja silti se kaikki on. Läsnä. Odottamassa painumistaan uneen lumiviitan alle. Herättääkseen meitä aikanaan uuteen. 
 Sinun kasvosi
ovat piirtyneet minuun
kuin puu heijastuu
meren levottomuuteen
elokuisena yönä.
(Anna-Mari KAskinen)
 Tänään olin lohtusylinä lapselle, jonka epävarmuus kiipesi kyyneliksi silmiin. Puin turvallisuutta sanoiksi ja käsivarsistani rakensin suojamuurin ympärilleen. Tunnen nyt vahvasti samoin. Syksy kutsuu sydämeltäni esiin lohtua, luottamukseksi rakentuvaa tietoa lämpimästä rakkauden sylistä, johon kavuta. Milloin vain. Kun paleltaa. Kun harmaus peittää syysvärien loiston taakseen. Kun sade huuhtoo kasvoilta hymyn. Eilen oma tyttönen katsoi minuun ja sanoi: pesit taas ikkunoita. Kyynelten virrassa puhdistui sisin ja silmien ikkunat. Sanansa voimasta kosketettuna. Ikkunariepuna rukous.
 Syksy ei ole jäähyväislaulu lämmölle ja valolle. Se on kuin lämmin syli. Aina avoin. Se on kuin rakkaus, jonka eteen en tarvitse ponnisteluja. Se on. Tässä ja nyt. Miten taitavasti minulle puhutkaan?! Hymyilen pihakoivulleni. Se nyökkää oksillaan, joiden vihreyden keskellä keltainen suurenee. Se ei itke putoilevien lehtien perään. Uusi kasvaa jo. Pihlajan punaisessa hehkuu huolenpito.


7 kommenttia:

  1. Miten kaunis teksti...

    Tarvitsen suurta syliä johon painautua, jossa minusta pidetään huolta ja kannetaan murheiden yli... tiedän olevani jo tässä sylissä, mutta tällä hetkeltä tuntuu vain niin pahalta.

    Aurikoa syksyisiin päiviisi ystäväni.♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos niin paljon , niin suloisista ajatuksista, lohduttavista sanoistasi..
    Tänään minäkin tarvitsin syksyn sylin lohtua, valon kietautumista..
    Ihmettelin, näin iso ja vielä vain särkyy hetken sanoista, ajatuksisita..
    niin helposti loukkaannuin mutta en syyttänyt,ihmettelin vain haurauttani...

    VastaaPoista
  3. Niin kauniisti kuvattu... näin itsekin koen syksyn tulon... ♥

    VastaaPoista
  4. Irmastiina,
    paha olo tai huoli, murhe, kipu tai ikävä on usein vain ilon eteinen. Voimia sinulle ystävä♥
    Suuren sylin lämmössä ja Isän huolenpidossa saat levähtää. Pienenä ja hauraanakin.

    Hanne,
    tänään minusta on tuntunut, että syksy ja harmaus, sade ja viileys onkin kuin suuri avoin syli, johon mahtuu aina.
    On ihanaa herkkyyttä huomata olevansa aina sen verran hauras, että ilkeät sanat satuttavat. Ellei niin tapahtuisi, olisi oman sydämen paikalle vierähtänyt kivi.
    Voi hyvin sinä suloinen♥

    HAnna,
    ♥ suloisen pehmeitä syyspäiviä sinulle!

    VastaaPoista
  5. Miten ihanan rauhallisia ja levollisia sanoja kuvissa, teksteissä ja jopa kommenteissa. Sielu lepää...

    VastaaPoista
  6. Niin kauniisti osasit kuvata saapuvaa syksyä, ja miten voimakkaana kuvistasi välittyy sen tuoksu.

    Mukavaa, syksyistä viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  7. Ihana kirjoitus syksystä! Sen saapuminen on pelottanut minua hiukkasen jossain taka-alalla, mutta se saa nyt tulla ja olla. Olkoon sekaikinpuolin lämmin ja puhukoon väriloistollaan omaa kieltään.. Ehkä huomaan että alan tykästyä siihen enenemissä määrin! Kiitos sinulle tästä postauksesta :)

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥