lauantai 2. heinäkuuta 2011

Siipirikko huokailee

 Jokainen meistä tietää, miten säröllä oleva astia särkyy herkemmin palasiksi kuin ehyt. Saviastiana tiedän ainutlaatuisuuteni. Tällaiseksi minut on muovattu. KAikkineni. Säröteoria kohdallani toistui. Menin rikki. Muovaajamme käsissä palasetkin ovat arvokkaita. Nyt voin vain olla ja odotella. Siipirikkona. Tiettyyn rajaan saakka on kulku vaivaton, mutta kun pelko tarttuu kädestä, huomaan palasten hetkeksi menevän itseltäni tyystin hukkaan. TArtun ajatukseen, johon luotan. Heikkona olen vahva. Kuitenkin. PAlasista muovautuu uutta.
Kepeistä askelista on helppo iloita. Tämä kesä on antanut niin paljon lempeitä tuokioita, joissa on saanut liihottaa jalat irti maasta. Kivikon kohdalla askel muuttuu hataraksi ja ilo piiloutuu. Silti se on siellä.Tiedän, että on. TArkoituksen näkemiseen ei nyt ymmärrys yllä, mutta ajan myötä selkeytyy sekin. Eilinen ukonilma nousi keskelle kirkkautta. Nopeasti ja vaivihkaa. Salamanisku särki sähkömuuntajan ja sitä kautta poksautti rikki sähkölaitteita. Tuli pimeys. Tuli toimimattomuus. Koen samankaltaista osallani. Kipu salamoi.
 
 Ihmisen oma suunnitelma ei koskaan ole vedenpitävä. Hetkessä kaikki muuttuu ja kääntyy ympäri. Tämä on itselleni oppimisen kohta. On niin paljon mukavampi soutaa myötätuuleen. Poutapilvien alla. Näinä hetkinä elämässä tunnen, miten vahvasti kantava pinta on siinä ,miten lujasti luotan Hänen hyvyyteensä. Suunnitelmaan, jossa en itse kuljeta kynää. Rennon kehon on helpompi kellua. VAan aina ei ole helppo heittäytyä kannateltavaksi. Luulee tietävänsä ja taitavansa. Selviytyvänsä.
 Kipu kiertyy verhoksi ympärilleni. Tuikkii ja vaatii. Tivaa ja kiskoo. Kuljettaa ajatuksiani. Ystävä löysi pilkahduksen hyvää tässäkin. Siitä tarrasin kiinni ja sain pienen aiheen hymyyn. Ihminen on kovin pieni. Siitäkin ukkosen tekoset muistuttivat. Ilman sähköä sitä on aika avuton. Pitää katsoa uusin silmin ja asettaa ajatukset uusille urille. LÖytää toisenlaisia ratkaisuja.
 
Tänään päätän listata hyvyyttä ympäriltäni. Työnnän sivuun sen mitä keho tuntee ja kuuntelen sydämen ääntä. Lepään lempeiden käsien suojassa. Opetan askeleitani ohittamaan kivikot. Ulkona jyrisee ukkonen jälleen. Nyt laitan pisteen ajatuksilleni ja suljen tietokoneen. Särkynyt modeemi pöydän syrjällä. Uusi jakamassa yhteyttä ympärilleni. Sen sai ostaa kaupasta. KAikkea ei voi. Huokaan särkyneenä ja käännän katseen sinne, mistä apu tulee. Aikanaan.

8 kommenttia:

  1. Tiedän tunteen, kun jokin rikkoutuu ja joutuukin yhtäkkiä elämään ruumiinsa rajallisuuden armoilla. Itse olen useiden yritysten jälkeen joutunut luopumaan rakkaasta juoksuharrastuksesta, kun lenkin jälkeen aina nilkutin jopa monta viikkoa. Kädetkin reistaavat töistä johtuen välillä niin pahasti, että on vaikea uskoa olevansa vasta kolmikymppinen.

    On vaikea myöntää, ettei ehkä pystykään itse määräämään fyysistä kuntoaan. Sekin ottaa koville, ettei voi enää tehdä kaikkea mitä haluaisi. Mutta jotenkin aina on löytynyt tilalle jotain muuta, joka täyttää sen tyhjiön. Jos henkinen tila on vahva, se paikkaa myös ruumiin vaivoja. Toivon sinulle terveitä kesäpäiviä!

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo kärrynpyörä!!
    itsekin muutamia olen kesänurmella heitellyt,
    ettei vain unohtuisi..
    ja kiitollisena kun vielä keho pystyy tekemään..

    Tuo särkyminen tapahtuu meille kaikille, erimuodoissaan..muistuttaa, herkistää..
    aina voi valita oman suhtautumisensa, joskus se on niin raskasta..

    Sinulle kepeitä tuulia, vahvemman kosketuksia..
    Ympärilläsi on niin ihana joukko, niin ihana luonto ja sinä valonsäde, kaiken keskellä..välillä on kait pysähdyttävä..

    VastaaPoista
  3. Tänään ukkonen ja kova sade meillekkin asti ylsi... ihana rankkasade.. nautin ja kuvasin sadetta....☺

    Ikävää, että ukkonen hajoitti koneita...:(

    Toivon, että saat ystäväin kepein askelin kesääsi kulkea.
    Tiedän myös, että sinut korjataan, kuten laulussa saviruukku..♥

    Ihanaa viikonloppu sinulle.♥

    VastaaPoista
  4. Niinpä - palasista tulee uutta. Enkeleitä Sinulle

    VastaaPoista
  5. Voimia! Kerran äitini toi minulle lasiastian, joka oli tehty särkyneestä lasiasta. Hän totesi, että astiakin on kerran särkyneenä kauniimpi.

    Nyt heinäkuussa yritän hieman blogihiljaisuuttani särkeä, oli kiva käydä taas pitkästä aikaa blogisi levollisissa tunnelmissa!

    VastaaPoista
  6. Kaikkea hyvää jokaiseen kesäpäivääsi♥

    VastaaPoista
  7. Kaikkea hyvää jokaiseen päivääsi! Kiitos voimasanoistasi, saan ihmeelistä voimaa luettuani ajatuksiasi.
    Voimahalit Sinulle!

    VastaaPoista
  8. Tulin kertomaan sinulle, että olet voittanut Runotalon arvonnassa. Ole hyvä ja poikkea blogissa katsomassa ja onnittelut sinulle :)

    Palkinto ei korvaa särkynyttä, mutta toivottavasti on omalla tavallaan avuksi.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥