vALonPiLkaHduKsiA

Tämä lyhty toi iloa ja valoansa kesäiltoihimme terassin kulmalla. Nyt se on päässyt antamaan tunnelmansa sisälle ruokatilan pieleen. Ihastuin tähän yksilöön...se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Viime joulun alla se loikotti kynttilänvaloaan Adalmiinan helmessä. Sitä ei vain voinut olla ihastelematta. Äitini sen synttärilahjaksi minulle sieltä sitten haki:)  Kiitos äiti! Joka ilta sytytän liekin lyhdyn sisään, se jakaa valontuikahduksellaan sisäistä rauhaa Riihipirttiin.

 

 Kaapin päällä kurkkivat purnukassaan pikkuiset lämpökynttilät. Kukin vuorollaan saa olla iltamme ilona, omalla pienellä lämmöllään sulattaa viluisia sydämiä. Kuinka pienellä voikin olla niin isosti vaikutusta! Olen tyytyväinen ja onnellisuus pulputtelee sisälläni. Kutkuttaa odotuksen oivallisesta jännityksestä. Pian se koittaa.... Pieni onnenhetki on kuin ateria nälkäiselle!! TArvitsemme niitä hetkiä päiviimme! Ne pitää vain osata löytää synkänkin päivän kätköistä. Siinä on oma löytämisen riemunsa siinäkin.

 

Viimeiset kukkivaiset. Näitä isoja maksaruohomättäitä olen "levitellyt" kukkapenkkiin sinne tänne. Ne saavat olla viimeiset väriläiskät ennen kuin lumi antaa valkean vaippansa kaikkialle....On lupaillut ja lupaillut, vaan vielä antaa itseään odottaa! Muutaman värikkään katkaisin ja sujautin oven pieleen.

 

Valon pilkahduksia ja onnenhetkiä päiväänne!