Tajunnanvirtailua

Illan hämärä on tässä.

Taivaanrannassa kultaisena hehkuvan auringon puolikas

puuteroi punallaan iltataivaan.

Hetki sininen saa kauneudellaan

sisimpäni läikähtämään.

Tässä on hyvä olla.

Juuri tämmöisenä.

Aloitin aamuni kahvikupposella.

Aloitin aamuni Isän lapsena,

sanaansa tapaillen.

Aloitin aamuni

odottaen....

 

Odotusta.

Kutkuttavaa odotusta.

Joulussa odotus palkitaan.

Rakastan joulun venttaamista...

Sen kuulee supatuksena suloisena.

Sen näkee kauneutena kasvavana.

Sen tuntee sykkeenä sydämen.

Sen tietää kaikellaan.

Se saapuu 

ja tuo tullessaan

 kaiken.

 

Eilen jäi postailuni kesken.....

Tänään on ensimmäinen syyslomapäivä.

Aurinko hellii.

Tämä sateen syleilyn jälkeinen kuva terassiltamme

kertoo jotain.

Siinä on haikeutta.

Kesä on mennyt.

Siinä on toivoa.

Talvi tekee itselleen tilaa.

Siinä on pysähtyneisyyttä.

Tässä on hyvä olla.

 

 Soitto.

Kutsu.

Yhdessäolemisen riemu.

 

Mieleni on tänään hakeva.

Etsin.

Kuuntelen.

Ammennan.

Otan vastaan sen, mitä päivä tuo tullessaan.

Heittäydyn syysauringon syleilyyn.

Annan kauneudelle oman sylini avoimen.

Ihaninta lokakuista päivää sinullekin!