Sunnuntain supatusta.....

Luisteluretkemme varrella oli vanha silta.
Tutkailin sitä tässä miettimässä...
Miten tärkeä onkaan jokainen palanen!
PAikka tarkasti tuumattu
murikka jokainen mietitty.
Muutoin sortuu kokonaan...
ei kanna yli joen.

Niinkuin elämässä-
- pienikin on tärkeä.

KAikella täällä on paikkansa,
aikansa,
tarkoituksensa.
Sana, joka jäi sanomatta.
Teko, joka jäi tekemättä.
Turha niitäkään murehtia,
miettiä,
pähkäillä,
puntaroida.
Niin se oli puolestamme aateltu.
Kokoon kannettu.

Avaan sydämeni silmän näkemään.
Korvani herkistän
kuulemaan.
Ymmärtämään yritän päästä...

Lapsen lailla innostumaan.
Pilkkeen pienen,
ilon pisaran
silmänurkkaani saamaan
itseäni ilahduttamaan
sinuakin siunaamaan.

VAlolle voittoa antamaan,
pimeyttä puhkomaan.
Käsiin kantaviin luottamaan.
Vastaanottamaan
valittu osani.
Sitä halajan.
Haalimalla kahmin....
ammennan auliisti.

Elämän mittainen matka.
Minuuteen.
"Etsikää niin te löydätte....."
Sinä valaiset askeleeni.

Lapsenkaltaiseksi
minut kutsutaan.....

Mitä teemmekin,
tehkäämme se täydestä
sydämestä.
Hän iloitsee minusta,
sinusta,
pienimmästäkin sillanpalasesta!

Supatuksia sydämestäni.
Sunnuntaihinne sujautin<3

Voikaahan hyvin!