Saimme pikkuruisen korimme puolilleen. Nuorin puolukan keräilijä siispä vain 2vee ja oi, sitä riemua!
Löytyipä metsästä vielä kesän viimeiset sinikellotkin koriamme somistamaan.
Metsäretken jälkeen, kun lihasoppa oli tehnyt tehtävänsä nälkäisten metsäläisten mahoissa, asettui innokas leipuriseurue keittiön pöydän ympärille hihat käärittyinä. Ja saimmehan jotain aikaiseksikin.....
Jätskin kanssa piirakka maistui maukkaalta!
JA vielä jälkikäteen.....tällaiselta valmis puolukkaherkku näytti.....
Tässä kyllä enää rippeet jäljellä ..................Lautanen on kirppisostos.......
Mielenkiintoista tekstiä...
VastaaPoistaVastavierailulla olen, tervetuloa blogimaailmaan!
Minäkin tulin vierailulle, kun huomasin uuden nimen blogini kommenteissa - kiitos siitä! Tätä postausta lukiessa tunnen taas piston sydämessä tai jossakin selkärangassa - metsään kun ovat jääneet mun osalta niin mustikat, vatut, sienet kuin puolukatkin. Aika ei vaan riitä...kurja tosiasia, joka niin harmittaa vietävästi. Ensi kesänä/syksynä kerään sitten tuplasti!!
VastaaPoistaPuolukka on muuten uskomattoman hienostunut marja - oletkos kokeillut tehdä siitä jäädykettä? Tosi hyvää!
Puolukkapiirakka on toistaiseksi ainut herkku, jota olen itse saanut aikaiseksi tehdä. Oma äitini laittaa meidänkin katraalle joka vuosi maukkaat puolukkahillot:)
VastaaPoistaJäädyke kuulostaa ylellisen hyvältä, nam! Laitahan resepti tänne, jos jaksat, voisi olla jännä kokeilla, kun tuota puolukkaa tossa metsässä vielä piisaa, kun vaan poimia taas jaksaa ja EHTII.....