lauantai 14. huhtikuuta 2012

Nuput avautuvat valoon, kun aika on

 Aamusumu saatteli minut matkaan. Ennalta harmittelemani koulutuspäivä käänsi väsymyksen virkeydeksi. Hymyyni tarttui pehmeä ja hento häivähdys hyvyyttä. Ihmiset, jotka jakavat arkensa toistensa kanssa nauroivat uuden oppimisen lomassa. Jokin uusi alkoi kasvaa. Olin kiireviikkoni kulussa huokaissut niin monta uupunutta pyyntöä. Nyt näen , sain enemmän kuin osasin pyytää. Osallemme jaetaan ilon hippuja, riemun tyrskeitä ja sitten niitä murheen mykkyröitä ja taakkoja, joissa voimat tuntuvat ehtyvän tyystin. Kaiken sallijan suuri viisaus kaiken perustana. Meitä ohjailevat lempeät kädet. Juuri kun olen väsynyt pieni lintu, jonka siipisulat eivät jaksa kantaa, tulet ja nostat oksalle. Virkoan laulamaan ja ilo kiirii ilmoille tarttuakseen toisen allapäin kulkevan takin helmaan. Lohdun ketjussa uusi silmu.  Emme astele satunnaisia polkuja. Kaiken takana on tarkoitus, joka kumpuaa rakkauden maaperästä. Meistä pidetään huolta. Viimaisen tuulenkin puhaltaessa tai sumun peittäessä taivaanrannan. Kaikki ajallaan, paikallaan.
Päivän päätteeksi saimme valita, miten kehoamme hellisimme. Meitä lähti kolme kulkemaan seestyneeseen säähän. KAnsallispuistoalueen vuokkomeri sai haukkomaan henkeä ihastuksesta. Eivät vielä olleet näin avanneet lehdyköitään, mutta lupaus uuden kasvun esiin pyrkimisestä sinersi untuvaisissa nupuissa. Siniset mättäät lumosivat suloisuudellaan. Ne odottavat valon kosketusta ja kevään lämpöä, joka houkuttelee niistä kaiken kauneuden esiin. Pientä hetkessä viipyvää herkkyyttä, joka kasvoi aarteeksi päivääni sydämellä. Ajatuksiini pyrkii valo, joka loistaa kasvoilta, kun sydämen lähteenä on rakkautesi. Tänään näin tuon säteen ystävän kasvoilla, tunsin lämmön omillani. Se valaisi tuokioksi hetkemme pienten nuppujen vierellä. Sinun voimasi valon takana. Taas koitan muistaa, kun tummuu, jaksan odotella ja paisteesi työntää pilvet edestään. Kun aika on. Sinun suunnitelmassasi.
Turha taakka siirtyy rakkautesi voimalla. Saan luottaa huolenpitosi varmuuteen, käsiesi lujuuteen. En tarvitse kanta-asiakkuutta tai alekuponkia. Saan sinulta kaiken, on vain avattava luottamuksen silmät näkemään uusi edessäni kasvava kaunis päivä silloinkin ,kun sumu siintää peittämässä horisontin. Sinä olet sama eilen, tänään ja huomenna. Pysyt rinnallani. Jaat valosi, jotta nuppu minussa jaksaa aueta, kun aika on kevään minussa puhjeta kukkaan. NApsit ajallaan pois nuutuneet kukat, kuivuneet oksat. Kaikellasi hoidat. Kastelet rakkautesi sateella. Väsynyt minussa kohottaa kätensä kiitokseen. Sain tänään paljon. Piti vain osata avautua näkemään, heittäytyä kevättuulen keinuntaan.

8 kommenttia:

  1. Kiitos sanoistasi tinttarus..
    Aina avaudun täällä♥

    VastaaPoista
  2. Irmastiina,
    aina jaksat täällä käydä jättämässä sanoja luokseni, kiitos!
    Tänään harmaa sadesumu muuttui kirkkaaksi iloksi!
    Halaus luoksesi!

    HAnne,
    sanot niin kauniisti, Hanne kulta!♥

    VastaaPoista
  3. Jopas olikin kaunista tekstiä. Luin moneen kertaan huokaillen läpi...

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana ja koskettava teksti! Tarjosit minulle ihanan keidashetken!

    VastaaPoista
  5. Niin mukavasti kirjoitit taas :) Kevään lämpöä ja kasvun ihmettä kevätpäiviesi iloksi toivon runsaasti!!!

    VastaaPoista
  6. Kaunista ja niin onnellisen oloista.

    VastaaPoista
  7. Voih.
    Jokaiselle laitoin omat sanat kertomaan kiitostanmi käynnistänne sekä kevääseenne toivomani ajatukset. Mutta ne haihtuivat jonnekin....

    Siispä yhteisesti lämpöisin ajatukseni luoksenne!!

    Uuden kasvua ja auringon säteitä!!♥

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥